Kokonaan toinen

by katja

WP_20160609_009

Kun ihminen on ollut elävä ja olemassa, ja sitten häntä ei enää ole – syntyy hiljaisuus, jota mikään puhe ei täytä.

Ihmisen jäljiltä tila on tyhjä. Se tyhjä on meissä ja meidän keskellämme, siinä missä hän oli. Me katselemme sitä tyhjää, tunnemme orpoutemme.

Etsimme paikkojamme, katsomme eteen ja taakse, sivulle. Mihin ja miten me asetumme nyt? Keitä me olemme?

WP_20160609_016

Ja me alamme lukea ja kertoa toisillemme juttuja. Sellaisia, joita muistamme ja sellaisia, joita olimme unohtaneet. Ja tila alkaa täyttyä muistoilla. Lempeydellä, hyvyydellä. Sattumuksilla, hymyllä, naurulla, sattuvilla sanoilla. Sillä niitä kaikkia oli.

On ihmisiä, joita muistaessaan tulee ajatelleeksi: olisimmepa ehtineet pysähtyä ja jutella rauhassa. Nyt niin ei ole. Läsnäolo oli täyttä ja hyvää, hänellä ei ollut kiire.

WP_20160609_015

 

Ja elämä täyttyy yhteydenpidolla, sillä on järjestettävänä asioita, joita ei voi kiertää. On tartuttava asioihin, vietävä niitä eteenpäin. Kohti tilanteita, joihin ei tahdo, mutta joilla on aikansa.

On katseltava maailmaa, joka on niin sama ja niin kokonaan toinen.

Advertisements