jos ajattelen tähtiä

by katja

WP_20160605_001

”Lattia on nurkasta laho, hän mietti. Uuni on halkeillut, ovi aukeaa ja menee kiinni huonosti, hankaa lattiaan, vanha ovi, viime vuosisadalta, mutta tulee hyvää leipää. Eikö siinä ole jotakin kannatettavaa, että paikat ovat vajavaisessa kunnossa, sauna, asuinrakennus, ja auto, mutta kun paistan leipää, siitä tulee hyvää, rieskaa ja ohutta ruisleipää, ja ne syödään pois, hyvä leipä pannaan suuhun ja purraan, ja se katoaa, painuu vatsaan, häviää.”

”Nyt rupeaa taas tuntumaan joltakin. Upposin tuossa heinäkuun aikana jonkinlaiseen toimeliaisuuden suohon. Mikä minä olen katsomaan kaikkea ja ihmettelemään, mutta kuka sitten, kuka muukaan, onko meitä muita. On tulossa syksy, pihlaja on kaunis puu, täsmälliset lehdet ja punertavia marjoja paljon, kaikki oksat nyt liikkeessä, tuulee mereltä päin, aurinko väliin paistaa, aika lämmintä.”

WP_20160605_010

”Mitä teen oikeastaan sillä aitalla. Ei ole mitään niistä tarpeista, mitä varten se on tehty.
No.
Voin panna sinne tavaraa.
Voin katsoa sitä.
Voin kontata alle.
Voin istua seinustalla kun aurinko paistaa.
On kaksi vaihtoehtoa, minulla on se aitta tai minulla ei ole sitä aittaa, kumpi on parempi. No. Se on aina parempi, joka tapahtuu, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.
Panen sen pystyyn, vaikka vielä tänä syksynä.
Mikä on tämä syksy.”

”Minulla on sellainen ominaisuus, hän mietti, että kun jotakin teen, teen niin että nautin siitä tekemisestä, en väkipakolla, niin kuin joku.”

”Hän oli lämmittämässä saunaa, lisäsi puita uuniin ja tuli ulos. Oli kuutamo ja tähtiä taivaalla. Helpottaisiko ahdistus, jos ajattelen tähtiä. Tuossa on Otava, ollut tuolla loputtoman kauan, sen rinnalla tämä minun ikävä kestää vain hetken. Näkyi kuu, liikkui pilviä mutta kuu näkyi koko ajan, muuttui vain himmeämmäksi kun pilvi tuli eteen. On ollut tuolla ja sitä ihmiset ovat katsoneet tuhansina vuosina, samanlaisena.”

(Antti Hyry, Aitta)

WP_20160605_012

Advertisements