Että sanojen väliin jää tilaa

by katja

IMG_3132.JPG

Vilna on kirkkojen kaupunki. Me pysähdyimme jokaiseen, joka osui matkallemme ja oli auki. Melkein kaikki olivat auki. Jokaisessa kirkossa oli ihmisiä: levähtämässä penkeillä, rukoilemassa, sytyttämässä kynttilöitä, ripittäytymässä. Sunnuntaiaamuna kirkot olivat täynnä.

IMG_3192.JPG

Valtaosa Vilnan kirkoista on katolisia, kuten väestökin. Ortodoksikirkko on venäläisvähemmistön kirkko. Protestantteja on vain vähän: löysimme yhden luterilaisen kirkon, se oli kiinni.

Pian barokin runsaus alkoi uuvuttaa. Hyvin pian aina uusi kirkkosali alkoi näyttää uudelta variaatiolta samasta teemasta. Kunnes eksyimme vahingossa Liettuan vanhimpaan kirkkoon. Se oli hyytävän kylmä ja pahasti keskeneräinen suuri pyhättö, Neitsyt Marian taivaaseenastumiselle omistettu fransiskaanien kirkko.

Tässäkin kirkossa oli ihmisiä. Pappi otti vastaan ripittäytyjiä avoimessa rippituolissa. Toiset istuivat penkeillä rukoilemassa. Me kiertelimme salia, ihmettelimme sen korkeutta ja syvyyttä. Restaurointi oli alkanut, mutta se oli vasta alussa.

IMG_3186.JPG

Tila oli yksinkertainen ja kaunis. Menneet vaiheet katseelle avoimina ja paljaina edessä. Niin paljaina, että niiden katsominen tuntui luvattomalta. Onkohan tässä kirkossa koskaan lämmin? Miten restauroijat kykenevät tekemään työtään ja pysymään terveinä?

Kirkon viereisessä luostarirakennuksessa oli joogasali ja yritysten tiloja. Valmiiksi korjattunakin tämä kirkko tulee olemaan kaunis, mutta ehkä kaikkein eniten tilassa kosketti sen keskeneräisyys, yksinkertainen kauneus.

IMG_3187.JPG

Toinen pysähdyttävä kirkko oli Jumalallisen armon kirkko Dominikanu-kadulla (kuva alla). Tämä pieni goottilaiskirkko ei juuri erotu katukuvasta. Emme päässeet katsomaan sitä lähempää, koska molemmilla kerroilla se oli täynnä ihmisiä. Tila on valkoinen ja pelkistetty. Alttaritaulu kuvaa liettualaisen pyhän Faustina Kovalskan näkyjä. Taulu on kuvattu julisteissa, joita oli esillä ympäri Vilnaa.

Vilna on monen katolisen pyhiinvaeltajan kohde. Tärkeitä käyntikohteita ovat pyhän Faustinan elämään liittyvät paikat ja rakennukset. Näitä ryhmiä näkyi siellä täällä.

IMG_3194.JPG

Kirkot ovat aikataskuja: toinen maailma. Siinä maailmassa on ihmisiä, jotka etsivät lohtua. Kuvia ja laulua, jotka kantautuvat vuosisatojen takaa.

Vilna on paitsi kirkkojen, myös kahviloiden ja ravintoloiden kaupunki. Niissä pysähtely oli ilo. Sunnuntaina ihmiset kokoontuivat ravintoloihin syömään. Kirkon jälkeen tai ilman kirkkoa.

Oli yksi kohtaaminen, jolle on vaikeaa löytää sanoja:

Samalla ovenavauksella kanssamme tuli sisään vanha pariskunta. He istuivat viereiseen pöytään. He nauttivat kolmen ruokalajin päivällisen hiljaisuuden vallitessa. He suhtautuivat toisiinsa eleettömästi, mutta hellästi. Muutaman kerran mies oli sanomassa jotakin, mutta hänen suustaan ei tullut sanoja, vain pulputtavaa ääntä. Lähtiessä mies auttoi takin vaimonsa päälle. Ja puristi olkapäästä miestä, kuin sanoen jotakin.

IMG_3142

Ehkä se on juuri kuljeskelu, jota ikävöimme arkeemme. Kohtaamiset, joita ei voi suunnitella. Että voisimme unohtaa päämäärät, olla matkalla, perillä. Elää hetken niin, että sanojen väliin jää tilaa.

Se on vapautta. Myös ihmisen ympärillä ja ihmisten välissä on hyvä olla vapautta. Hiljaisuutta, jossa voi olla esillä tai kätkeytyä. Puhua tai olla puhumatta.

Matkalla oleminen, etäisyys ja irrallisuus. Niiden vuoksi kannattaa lähteä, vaikka se on vaikeaa. Aika kulkee hitaasti. On tilaisuus pysähtyä mihin vain, jatkaa lause loppuun, kuunnella. Syödä hyvin. Lukea paljon, kirjoittaa vähän. Ajatella kaikkea sitä, mikä jäi kotiin ja odottaa siellä.

Etsiä sitä, mikä on kaunista ja ainutkertaista. Tässä ja nyt.

Advertisements