Liettuan Jerusalem

by katja

 

IMG_3138

Vilna on kiehtova ja kerroksellinen matkakohde. Se on kuin vanhan kaupungin kuja: aina uudesta porttikäytävästä avautuu aina uudenlainen näkymä. Jotain yllättävää, jotain hyvin vanhaa, jotain rosoista. Autoja, ihmisiä, kahviloita, gallerioita. Kirkkoja, luostareita, museoita, puistoja, metsää, Vilnius-joen kiemurteleva kulku.

Vilna-päiviä on mahdotonta suunnitella etukäteen kovin tarkasti. Aina löytyy hyvä syy poiketa suunnitelmasta. Välillä se on välttämätöntä: opaskirjaset, turistitoimistot ja kohteet eivät aina ole yksimielisiä aukioloajoista.

IMG_3082

Yksi Vilnan monista kerroksista on Liettuan Jerusalemiksi kutsuttu juutalainen Vilna. 1900-luvun alussa Vilnassa asui 200.000 juutalaista. Ennen toista maailmansotaa synagogia oli 96 ja heprean- ja jiddishinkielisiä lehtiä kuusi.

Sotavuosina yli 90% juutalaisväestöstä tuhottiin. Sodan jälkeen yhteisöä kutisti myös juutalaisten voimakas maastamuutto. Vilnassa asuu tänään 3.500 juutalaista. Synagogia on jäljellä yksi, joka löytyy Pylimo-kadulta numerosta 39 (yllä).

IMG_3176

Vilnassa on kolme juutalaismuseota, jotka yhdessä muodostavat valtiollisen juutalaisen museon. Suvaitsevaisuuskeskus eli Tolerance center on rakennettu entiseen juutalaiseen lukioon. Se esittelee liettuanjuutalaisten historiaa ja taidetta. Kadonnut maailma -näyttely kertoo taiteilijoista, joita yhdistää tausta juutalaisyhteisössä Liettuassa 1900-luvun alussa. He ovat kulkeutuneet kauas kotoa, mutta yhteiset juuret näkyvät taiteessa.

Näyttelyssä oli mm. kopio Chagallin Vilnan suurta synagogaa kuvaavasta maalauksesta (yllä). Näyttely oli monipuolinen ja hienosti rakennettu. Kuvin voi kertoa sellaista, mihin sanat eivät riitä. Kuvin voi tavoittaa jotain yhteistä, kulttuurieroista ja erilaisista kokemuksista huolimatta.

IMG_3180

Vaihtuvana näyttelynä oli Holokaustia lasten silmin kuvaava näyttely. Se oli vuorovaikutteiseksi rakennettu ja vuoropuheluun kutsuva. Heti aluksi kävijä sai ottaa käteensä mustan pienen kiven, jonka sai jättää haluamaansa paikkaan, jonkun lapsen kertomuksen viereen.

Näyttelyssä saivat puhua sekä pelastajat että pelastetut, menehtyneet ja eloonjääneet. Lasten kertomuksia kerrottiin kuvin ja sanoin, perhehistoriasta kertovin dokumentein ja äänin. Myös perheet, jotka uskalsivat suojella vainottuja, ovat esillä.

Muistohuone oli pieni syvennys, jonka seinät olivat täynnä lasten kuvia (yllä). Kaiuttimista kuului tytön laulua. Valot syttyivät kuviin.

IMG_3183

Vaikka Liettuan Jerusalemista ei ole jäljellä paljon, sen jäljet voi löytää kaupungista melko helposti. Kahden geton ääriviivat on merkitty sekä turistikarttoihin että talojen seinille. Synagoga ja museot ovat paikoissa, jotka on helppo löytää.

Jos pihat ja kivet osaisivat puhua… Jotkut sisäpihoista näyttivät siltä, kuin niihin astumalla voisi astua suoraan vuosikymmenten takaiseen aikaan. Onneksi se aika on mennyt.

IMG_3185

Yhteisön pienuudesta huolimatta se näkyi ja kuului. Asuimme lähellä synagogaa ja sapatin alkaessa kulki kotikatuamme monikymmenpäinen joukko ortodoksijuutalaisia kohti synagogaa.

Sapatin päättyessä kantautui viereisestä hotellista kadulle voimakasta laulua. Ikkunasta näki, miten miehet istuivat illallisella ja juhlivat sapatin päättymistä. Arki oli alkamassa.

IMG_3163