Engelin lumoissa

by katja

 

 

IMG_2403

Olen viime viikkoina lukenut Jukka Viikilän kirjaa Akvarelleja Engelin kaupungista (2016). Olen lukenut sitä viipyillen, hitaasti. Kirja on uudeksi romaaniksi harvinainen: se kuvaa eheää maailmaa, yhden ihmisen kulkua siellä. Tämä on sanottu monesti, mutta Viikilän kieli on kaunista, pysähdyttävää.

Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon vuosilta 1816-1840. Saksalainen Johan Carl Ludvig Engel on valittu rakentamaan Helsinkiä ja hän tulee, perheineen. Engel on kaupungissa muukalaisena. Hän, ja erityisesti puoliso Charlotte, ikävöi kotiin. Mutta työ on kesken.

Kirjassa tutut korttelit avautuvat kuin uudessa valossa: niiden erityinen kauneus.

”Tämä on kirkontekijän ensimmäinen ja tärkein oppi. Piirrä kirkkosi niin, että siihen jää enemmän hiljaisuutta kuin rakennusainetta.”

IMG_2402

”On etsittävä näitä hiljaisia vapauden alueita. On kuunneltava kukkien hiljaisuutta, rakennusten hiljaisuutta. Täällä kivet vaikenevat kaikesta, puutkin humisevat vain lämpimään aikaan ja silloinkin peittääkseen hiljaisuutensa. Suurtorin piirsin hiljaiseksi toriksi. Siellä ei pidetä markkinoita. Äänettömyyden rikkovat vain ani harvat seremoniat ja armeijan näyttäytymiset, sen jälkeen lammen pinta taas sulkeutuu niin kuin taruolennon silmä.”

”Koska en ole lähimainkaan yhtä elossa kuin tapaamani naiset, minun on rakennettava kaupunki, jotta ohut ja vähäinen olemassaoloni levittyisi pidemmälle ajanjaksolle ja olisi siten kokonaisuutena saman painoinen.”

IMG_2398

Kirjassa on myös paljon puhetta elämästä ja muistoista. Engelin muistiinpanoissa on kirjoittamisen viipyvä hetki. Jotkut lauseet jäävät kertalukemalla mieleen, eikä niitä unohda.

”Tässä iässä kaikki toistuvat asiat kantavat mukanaan miltei liiaksi elämää. Neljän vuodenajan maassa saa olla koko ajan pakahtumaisillaan, ja vuodenaika kestää juuri sen ajan, mikä siltä kuluu muistojen kiinnittämiseen.”

”Elämä on kiireinen harjoitus, kaikki asiat kohdataan vain kerran. Varsinaista kertaa ei tule. Mikään asia ei toistu samanlaisena, vaikka päiväkirjani toisteisuus uuvuttaa jo itseänikin. Vain sanat toistuvat, koska niiden tarkoitus on tuoda rauha.”

IMG_2413

Kuvissa Malagan vanhaa kaupunkia tammikuulta.