Kirjoittajan harharetket

by katja

IMG_2329

Mistä kirjoittamisen halu syntyy?

Olivatko entisaikojen kirjoittajat heitä, jotka varioivat yhteisesti tunnetut laulut ja kertomukset omikseen ja keksivät aivan omia, kertoivat ja lauloivat niitä eteenpäin?

Olen tavannut heitä, runomummoja. Yksi heistä, luku- ja kirjoitustaidoton, sanoi: ”Laulu on rakkaus, osa ja toveri.”

Rakkaus, osa ja toveri. Eikö se ole juuri sitä? Paikka maailmassa, olemisen tapa.

IMG_2331

Sille mikä on tärkeää, löytyy tilaa. Vai löytyykö?

Viime vuosina, opetustyön, kodin ja kaiken muun ympäröimänä, olen kysynyt: löytyykö?

Onko tilaa hiljaisuudelle, olemiselle? Sille, että on itsensä maailmassa? Että tekee niitä asioita, joita tehdessään on omillaan ja elämä tuntuu arvokkaalta?

IMG_2328

Sellaista aikaa olen kaivannut ja kaipaan. Melkein joka viikko mietin, mihin kohtaan sellainen aika voisi avautua: kuin niitty, valoisa, värikäs.

Samalla olen kysynyt, onko oma tekeminen sellaista, että sillä on paikkansa paitsi minulle, myös maailmassa. Joku merkitys?

IMG_2359

Tästä viikosta tuli juhlaa, aivan yllättäen. Kesällä kirjoitin tekstin, joka julkaistiin loppusyksystä eräässä lehdessä. Kirjoitus oli minulle tärkeä. Sen myötä ajattelin sulkevani joitakin ovia lopullisesti.

Kirjoitin kuin tyhjään, sillä luulin vain yhden ihmisen lukeneen tekstin. Mutta ei – sen oli lukenut joku muukin. Keskiviikkona sain kuulla, että kirjoitukseni on Vuoden tiedekynä -ehdokkaana.

Nyt olen iloinen ja hämmentynyt. Ehkä en kesällä sulkenutkaan ovia? Ehkä minun kumpuilevia reittejäni onkin mahdollista kulkea?