Talvirauhaa

by katja

IMG_2549

Tämä oli hiihtopäivä. Olin lähdössä ikonipiiriin ja ajattelin hiihtää sieltä kotiin. Mies ehdotti että hiihtäisin molemmat suunnat. ”Eikö ennen hiihdetty kouluun ja töihin ja sotaan?”

Miksipä ei, ajattelin. Laitoin taskuun maalauksessa tarvittavat tärkeimmät asiat: kanamunapurkin, silmälasit ja sisätossut ja suoriuduin liikkeelle. Tytöt ohjeistin lämmittämään saunaa.

IMG_2551

Suunta oli kotijärven päästä päähän. Jäällä oli muutamia muitakin, oli ihanaa hiihtää. Kun pääsin järven toiseen päähän, ei muita enää näkynyt. Siinä kohdassa järvi kapeutuu ja laskee kohta jokeen.

Ladulla oli vettä ja jalat kastuivat. Tiesin, etten saisi suksia pois jaloista helposti. Räpiköin kaksimetrisen kaislikon läpi rantaan suksineni, niin nopeasti kuin pääsin. Sieltä oli helppoa hiihtää ikonipiiriin, osin latua ja osin tietä ja jalkakäytävää pitkin.

IMG_2552

Hiihtoretki kesti puolitoista tuntia. Perillä ripustin päällysvaatteet ja monot kuivamaan ja vein sukset sulamaan siivouskomeroon. Rauhalliseksi suunniteltu hiihto ei kaikilta osin onnistunut: posket olivat punaiset ja paita märkä.

Mutta pääsin kahvipöytään ja maalaamaan.

IMG_2553

Viime viikkojen pakkaspäivät ovat olleet hyviä päiviä. Kun olosuhteet ovat ankarat, käy elämä hitaaksi ja yksinkertaiseksi. Ihminen etsii lämpöä, yrittää päästä paikasta toiseen, muistaa välttämättömän. Muu ei ole mahdollista.

On talvirauhaa. Pidän pakkaspäivien rauhasta ja siitä, että vastuksista huolimatta selviytyy.

IMG_2554

Niilo Rauhalalla on runo, joka alkaa näin: ”Ihmisen kolme ikkunaa avautuvat vuorotellen: toivo, taakka ja hyvästijättö.” Pakkasessa on toivoa: kevään ja alkavan elämän. Ilon, lämmön ja yhteen kerääntymisen rauhaa. Kodin valot näkyvät pimeässä tielle, ne lämmittävät. Kotona kylmät varpaat voi laittaa patteria vasten, jäädä seisomaan avonaisen uuninluukun eteen, hohtavaan lämpöön.

Joskus ovat avoinna ne toiset ikkunat: taakat, hyvästijätöt. Niistä kirjoitti myös Eino Leino: ”Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,/ kun riemu on rinnassansa,/ kun toivo säihkyvi soihtuna yöss’–/ mut käypä se laatuun hiihtää myös/ hiki otsalla, suurissa suruissa /ja kuolema kupeellansa.”

Ne ikkunat, mikä niistä onkin auki, hiihtäessä on hyvä.

IMG_2555