Sukupolvien välissä. Tuulee.

by katja

IMG_2338

Katselen matkakuvien merkillistä vihreää, värejä. Siitä on vain hetki, kun kuljin siellä. Nyt olen tässä. Toivun.

Ensin kipeytyi niska, sitten leuka, pää, olkapäät, käsivarret, selkä. Enkä enää voinut nukkua. Sitten pysähdyin olemaan. Kävin hiihtämässä, lämmitin saunan. Olin peiton alla.

IMG_2339

Olen havahtunut omaan paikkaani: sukupolvien välissä, osana ihmisten ketjua. Menneitä ja tulevia. On toisia, jotka kulkevat kohti uutta. Ja toisia, jotka valmistautuvat lähtemään.

Olisi opittava olemaan tässä. Tunnettava ääriviivansa ja voimansa. Voimattomuutensa.

IMG_2340

Ehkä on lohdullista, että ajatukset voivat pesiytyä niskaan. Ehkä on lohdullista, että mieli voi asettua kehoon kivuksi. Kun on sairas, voi sanoa tarvitsevansa hoivaa. Aikaa. Lepoa.

Elämässä on paljon hiljaisuutta. Ihmisten kohina ei kuulu tähän.

Hiihdän, lämmitän saunaa ja uunia. Odotan, että pääsen leipomaan leipää. Muuta ei ole, nyt.

IMG_2341

”Niinpä sanon/ mikä sanottava on:/ ilman jatkuvuutta/ on elää mahdoton./ Eilisessä on säie/ joka jatkuu huomiseen,/ se kantaa päivän/ kaikkine vaivoineen.”(Aale Tynni)

Advertisements