Aina on vaihtoehto

by katja

IMG_2389

Minulla oli matkalukemisena Eva Schlossin kirja After Auschwitz, A Story of Heartbreak and Survival by the Stepsister of Anne Frank (2013). Se on ainoa kirja, jonka luin joululomalla. Siitä tuli todellinen matkakirja: en tarttunut siihen kotona enkä perillä, mutta luin sitä lentäessäni Euroopan yli. Kirjassa ja jossain ikkunoiden alapuolella Eurooppa, sen vuosisata.

Olen lukenut paljon keskitysleirien selviytyjien kirjoja. Jokaisella on paikkansa. Niiden joukossa myös tällä kirjalla on oma, luovuttamaton paikkansa.

IMG_2388

Eva Schloss menetti keskitysleirillä isänsä ja veljensä. Hänen äitinsä avioitui myöhemmin Anne Frankin isän, Otto Frankin kanssa, joka oli menettänyt koko perheensä. Me kaikki olemme lukeneet Anne Frankin päiväkirjan. Päiväkirjassa on yksi pysähtynyt hetki: emme tiedä, mitä tapahtuu sen jälkeen. Annen tarina ei jatku, mutta tämä kirja kertoo, mitä tapahtui Annen jälkeen.

Eva Schloss elää viisikymmenvuotiaaksi kertomatta edes lapsenlapsilleen, mitä hänen käsivarressaan olevat numerot ovat. Kun he kysyvät, hän sanoo, että ne ovat puhelinnumeroita.

IMG_2334

Eva Schloss avioituu, saa kolme lasta, luo uraa valokuvaajana ja antiikkiliikkeen pitäjänä. Vaikka kaikki on hyvin, hän tietää, että holokaustin trauma on kudottu hänen elämäänsä, sen jokaiseen kohtaan.  ”Se jätti minut varjoon itseltäni”, kirjoittaa Schloss. ”Suuri osa minusta oli kadoksissa.” Hän mietti, olisiko hänestä koskaan kohtaamaan pelkojaan ja menneisyyttään.

Vuonna 1986 kaikki muuttuu. Schloss on Anne Frankin näyttelyn avajaisissa, kun häntä pyydetään kertomaan kokemuksistaan. Ja hän puhuu. Tämän ensimmäisen puheen jälkeen muistot alkavat tulvia mieleen, kadotettu tulee osaksi elämää. Scloss kiertää puhumassa ja myöhemmin kirjoittaa kokemuksistaan. Hänen vaiheistaan tehdään näytelmä. Hän kohtaa lapsia, vankeja, sairaita ja haluaa sanoa jokaiselle, että on olemassa vaihtoehto. Uhrinkaan ei tarvitse jäädä uhriksi vaan hän voi selviytyä.

IMG_2353

Schloss kertoo myös siitä, minkälaista on kasvaa perheessä, joka on omistautunut siskopuolen ja muiden menehtyneiden muiston vaalimiseen. Joskus edesmenneet tarvitsevat hänen vanhempiaan enemmän kuin elävät.

Kirja on riipaiseva ja väkevä. Se on kertomus käsittämättömistä menetyksistä, pelosta ja selviytymisestä. Sclossin selviytymisen avaimet ovat nähtävillä. Jo varhain isä sulki perheen syliinsä ja kertoi, että elämä jatkuu heidän lapsissaan. Kun Heinz-veli miettii, entä jos emme saa lapsia, sanoo isä: ”Kaikki mitä teette, jättää jotakin taakseen. Mikään ei katoa. Kaikki hyvä, mitä saavutatte, jatkaa elämäänsä niissä ihmisissä, joita kosketatte. Se muuttaa jotakin, jossakin, joskus, ja se mitä saavutitte, kulkee eteenpäin. Kaikki liittyy yhteen kuin ketju, joka ei voi katketa.”

IMG_2357

Schlossin kirjoitusjälki on jäljittelemätön, rosoinen, itsepäinen, tyyni. Kirjassa on ehkä arvokkainta se, että Scloss kuvaa konkreettisesti ja omalla äänellään kokemuksiaan arjessa. Raivoaan sääntöjen edessä: koska säännöistä kaikki alkoi, ja niiden järjettömästä noudattamisesta. Ujouttaan, menetyksen pelkoaan, alituista ikäväänsä. Yrityksiä saada kadonneet osaksi elämää ja maailmaa. Hän kertoo myös onnellisista vaiheista, joita oli vielä sodan keskelläkin.