Kaikenlaisia jouluja

by katja

WP_20151225_004

Onko joulu pelkkä esitys, jossa kaikilla on vuorosanansa ja tehtävänsä? Jossa jokaisen on hoidettava osuutensa ja niin syntyy jotakin, odotettua, valmista?

Mitä tapahtuu, jos joku ei muista tai jaksa tehtäviään? Jos joku puuttuu tai jotain olennaista särkyy?

WP_20151225_006

Tänä jouluna olen ajatellut sitä, etteivät edes yhdessäolo, hyvä ruoka ja lahjat ole tarpeeksi hyviä syitä juhlia joulua. Vaikka ne kaikki ovat tärkeitä.

Mutta on myös muuta: juhlan syy. Ilman sitä tuo kaikki voi olla vain tyhjää kuorta ja sortua epäonnistumiseen, kärsimättömyyteen, jonkun puuttumiseen.

WP_20151225_007

Ajattelin sitä, kun kuuntelin radiosta tiernapoikien esitystä. Kuinka usein olen kuullut sen? Minusta tuntuu, että se on kuulunut jouluumme aina.

Joulun tapahtumat ovat kuin virta, joka on ja kulkee, kaikenlaisina jouluina. Niitä tapahtumia voi katsella surullisena, hajonneena, yksin, ikävöiden, kotona, matkalla tai sairaalassa.

Tänä jouluna olen ajatellut heitä, joiden joulua on vietetty särkyneinä, ehjää ikävöiden. Muistan, minkälaista se on. Pikkusiskojeni itku, voisiko sen unohtaa. Silti silloinkin oli jotakin, pysyvää ja lohdullista. Se näkyi ja tuntui, selvänä ja tunnistettavana, vaikka niin paljon pysyväksi luultua oli kadonnut.

WP_20151225_003

Olen ajatellut myös heitä, jotka ovat päässeet kotiin sairaalasta tai joutuneet sairaalaan. Suunnitelmat muuttuvat, aiottu ja toivottu ei toteudu. Elämä on haurasta, varmuutta ja rohkeutta ikävöi. Mutta kaikissa niissäkin askelissa  voi olla joulu.

Toivon, että se pysyvä välittyisi omassa kodissani, että itsekin muistaisin sen. Että se olisi myös lapsille ja jouluvieraille. Tänä jouluna kuopus kertoi, mistä joulukirkossa puhuttiin. Siitä, että ei tarvitse pelätä.

Mainokset