Joskus yksi viikko on kuin kokonainen elämä

by katja

IMG_2036

On viikkoja, jotka ovat kuin kokonainen elämä. Tämä oli sellainen viikko. Oli monta kurssia lopetettavana ja arvioitavana. Oli yhtä monta kurssia aloitettavana. 120 uutta oppilasta, monta uutta nimeä ja kasvoa. Samaan aikaan mieli olisi jo taipunut talvilevolle. Mutta oli löydettävä jostain aloittamisen voima.

Oli sadetta, arkihuolia, huonosti nukuttuja öitä. Kaamosta. Oli töihin pyöräilty matka liukkailla teillä, hyvin pimeässä. Jossain siellä, pimeässä ja tuulessa liikkuessa, oli myös jotain, joka toi olemiseen voimaa.

IMG_2033

Oli päivä, jonka aikataulu oli suunniteltu lähes minuutilleen – arkitöiden ja juhlavalmistelujen kesken. Ja jokin, joka pysähdytti sen kaiken kiireen. Kuopus kaatui pyörällään ja palasi verta vuotavana kotiin. Päivä alkoi alusta, toisenlaisena, kun poika oli ensin paikattu.

Juhlapäivänä toinen poika katosi jäljettömiin. Lopulta hän löytyi. Hän ei vain ollut muistanut kertoa, että tänään tehdään ryhmätöitä kavereiden kanssa.

IMG_2037

Saimme juhlavalmistelut tehtyä juuri ennen vieraiden tuloa. Oli kaksinkertainen syy juhlaan: lasten elämän käännekohtia. Sali täyttyi juhlavieraista. Oli laulua, puhetta, tarinointia. Oli iloisia kohtaamisia. Kynttilöitä, ruusuja, ystäviä. Ei kevyttä, mutta jotain keveää, joka vie kauas pois pimeästä – tai luo pimeään aivan ainutkertaisen valon ja lämmön.

Joskus ilo on sellaista, ettei sitä voi kuvata sanoin. Sanoin kuvaamatonta. Jotakin, jota on kaikkialla. Ihon alla, sanoissa ja siinä, mitä ei sanota.

Olen kiitollinen perheestäni. Jokaisesta lapsestani. Juhlista, joiden alla näkyy ja tuntuu perheen voima: on mahdollisuus suunnitella ja valmistaa juhlaa yhdessä niin, että jokaisella on jokin tehtävä. Olen kiitollinen sukulaisista ja ystävistä. Huolenpidosta, toivosta ja rakkaudesta.

Toivon rakkaideni elämään iloa ja luottamusta.

IMG_2038

 

 

 

 

Advertisements