Pimeässä on valoa

by katja

IMG_1755

Tässä pimeässä ja sateisessa viikossa on ollut merkillisen paljon valoa ja toivoa. Ne erottuivat jo maanantaina, kun saimme kouluun vieraaksi Juhana Torkin ja Mikko Kähkösen. Heidän aiheenaan oli hyvä puhe ja vaikuttamisen keinot.

Ensin Juhana Torkki johdatti meitä aiheeseen. Hän viittasi myös Pariisin tapahtumiin ja muistutti, että elämä voi muuttua yksilön kohdalla myös täällä, myös muista syistä.

Sitten Mikko Kähkönen kertoi oman tarinansa. Hän oli lukion ekaluokkalainen, joka lähti syyslomalla ystävänsä kyytiin. He joutuivat onnettomuuteen jäisellä tiellä ja elämä pysähtyi.

Kun hän havahtui tajuttomuudestaan kuukauden kuluttua, oli edessä uusi alku. Käveleminen, kuunteleminen ja puhuminen oli opeteltava alusta asti. Lähimmät olivat lähellä ja auttoivat, hellittämättä, rakkaudella. Ja Mikko oppi. Aivovammasta huolimatta hän kirjoitti ylioppilaaksi ja toteutti toisenkin haaveensa: päätyi puheammattiin.

Jos puhuminen on vaikeaa monelle meistä, miten vaikeaa se on ihmiselle, joka on menettänyt puhekyvyn? Mikon tarina oli tarina toivosta, huolenpidosta, rakkaudesta ja luottamuksesta. Se oli myös tarina hyvästä terveydenhoidosta, sinnikkyydestä ja uudesta mahdollisuudesta.

Mikon puheenvuoron jälkeen keskustelimme Juhanan johdolla siitä, minkälainen on hyvä puhe. Siihen voi vastata kolmen kysymyksen avulla: Onko puhuja uskottava puhumaan aiheestaan? Tunnistaako puhuja kuulijoidensa tunnetilan ja vastaanottavuuden, osaako hän eläytyä heidän tilanteeseensa? Onko puheella sanoma?

Nämä kriteerit on luotu yli 2000 vuotta sitten Antiikin Kreikassa: ne ovat Aristoteleen eetos, paatos ja logos. Juhanan ja Mikon esityksessä oli tarttuvaa rohkeutta ja toivoa. Tänä maanantaina me tarvitsimme niitä.

Oppilaat esittivät kysymyksiä ja näytti tulleen toteen se, mitä Juhana lopuksi sanoi: Te lähdette täältä hiukan toisenlaisina kuin tänne tulitte.

IMG_1743

Tiistaina kuulimme Sibeliuksen juhlakonsertin Soiva metsä. Jussi Makkonen soitti selloa ja Nazig Azezian pianoa. Taustalla näkyi taitavasti toteutettu multimediaesitys. Konsertti vei meidät sammaleen tuoksuun, vihreään syvään metsään, Kolin rinteille, Ainolan puutarhaan. Esitys kirjaimellisesti teki hyvää, uudisti.

On mahdollista, että pimeässä on valoa, rohkeutta, toivoa ja kauneutta.

 

 

 

 

Advertisements