Miten käsitellä koulussa Ranskan terrori-iskuja?

by katja

WP_20151115_002

Huomenna moni meistä opettajista avaa koulun oven neuvottomana. Tiedämme, että lapset ja nuoret ovat viikonlopun aikana seuranneet uutisia. Moni on vaihtanut profiilikuvakseen Ranskan lipun. He ovat seuranneet vanhempiensa ahdistusta ja ahdistuneet itse. Joillakin on ehkä sukua tai ystäviä Ranskassa.

Me mietimme, miten se ahdistus pitäisi kohdata. Miten puhua siitä niin, että hyvä vahvistuu? Vastuu on suuri, ja juuri nyt meillä on oikea mahdollisuus vaikuttaa. Mutta miten vaikuttaa rakentavasti, kun ahdistus painaa myös omaa mieltä?

Voisiko tieto auttaa? Minkälainen tieto? Miten voisimme tuntemisen ja tietämisen lisäksi myös toimia?

WP_20151115_003

Omassa koulussani kokoonnuimme viime keväänä miettimään sitä, voiko nuorten radikalisoitumista estää. Luennolla Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen kertoi KUA:n aihetta koskevasta tutkimuksesta ja kampanjasta.

Kirkon Ulkomaanapu selvitti keväällä 2014 sitä, miksi nuoret liittyvät Al-Shabaabin kaltaisiin terroristijärjestöihin. Somalian pääkaupungissa Mogadishussa haastateltiin tutkimusta varten 88 entistä Al-Shabaabin taistelijaa.

Kävi ilmi, että äärijärjestöt pyrkivät rekrytoimaan juuri nuoria. Vain 9% haastatelluista liittyi järjestöön yli 30-vuotiaina. Nuoret radikalisoituvat yleensä 15–24-vuotiaina ja ystäväpiirin merkitys ääri-ideologian omaksumisessa on iso. Suurin osa Al-Shabaabiin liittyneistä nuorista ei ollut kertonut perheelleen jäsenyydestään äärijärjestössä.

Radikalisoitumisen estäminen vaatii ainakin taustalla vaikuttavien syiden ymmärtämistä. Tutkimusten mukaan niitä ovat

  • nuorten kouluttamattomuus,
  • toimeentulomahdollisuuksien vähyys,
  • syrjinnän ja ulkopuolisuuden kokemukset sekä
  • pelko siitä, että oma uskonto on uhattuna.

Minkälaisia keinoja meillä on? Kirkon Ulkomaanavun mukaan tärkeimpiä ovat

  • tiivis yhteistyö uskonnollisten yhteisöjen ja nuorten omien järjestöjen kanssa,
  • tiedon lisääminen nuorten keskuudessa sekä ääriliikkeiden harjoittamasta väkivallasta että niiden toiminnan uskonnollisten perusteiden ohuudesta,
  • satsaaminen koulutukseen, koska opiskellut nuori pystyy tekemään itsenäisiä päätöksiä, suhtautumaan kriittisesti ääriryhmien propagandaan ja tarttumaan positiivisiin vaihtoehtoihin,
  • nuorten toimeentulomahdollisuuksien vahvistaminen, koska silloin hän ei sota-alueillakaan tarvitse ääriryhmien tarjoamaa taloudellista turvaa.

Tämän kaiken keskellä on tärkeää muistaa, että

  • suurin osa maailman nuorista ei koskaan päädy käyttämään eikä tukemaan väkivaltaa, vaikka heidän lähtökohtansa olisivat kuinka haastavat tahansa,
  • toisaalta ulkoisesti normaaleista ja vauraistakin lähtökohdista oleva nuori voi kokea turhautumista ja päätyä käyttämään väkivaltaa,
  • on vältettävä yksittäisten väestöryhmien leimaamista uskonnon perusteella myös siksi, että vastakkainasettelun vahvistuminen on ääriliikkeiden tavoite.

Niin länsimaissa kuin kriisialueillakin nuorten radikalisoitumisen taustalta löytyy samanlaisia asioita. Ulkopuolisuuden tunne, työttömyys, koulun keskeyttäminen liian aikaisin tai koko koulupohjan puuttuminen  ovat hyvää kasvualustaa radikalisoitumiselle, missä tahansa. Elämän vaihtoehdottomuus on radikalisoitumisen suurin syy.

Nyt haluaisin haastaa meidät, kaikki opettajat, miettimään, mikä on vaihtoehto vaihtoehdottomuudelle? Miten antaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuksia kuulua johonkin, päästä kouluun, löytää toimeentulo, olla osa meitä? Miten voisimme yhdistää voimamme ja toimia syrjäytymistä vastaan? Miten saisimme oppilaamme mukaan muutostalkoisiin – etsimään ja löytämään vaihtoehtoja?

Lähteitä

Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-kampanja

Nuorten radikalisoituminen uhka myös Suomessa

Opetusmateriaalia aiheesta

Advertisements