Sairaana

by katja

IMG_1719

On neljäs sairaspäivä: hiljainen.

Katselen kotia selältäni, yskin. En tee, olen.

IMG_1723

Sairastuminen on sitä, että arjen liike pysähtyy. Sen lakkaamaton virta, ehtiminen, tekeminen, sanominen. Tarpeellisena oleminen.

Ja kun pysähtyy, kun on pakko pysähtyä, ensin hangoittelee vastaan, yrittää pysytellä työn rytmissä, tietää missä mennään. Sitten putoaa sänkyyn, unohtaa, jää lipumaan lempeään virtaan, olemaan kuljetettavana. Katsomaan kotia uusista näkökulmista, alhaalta, sivusta.

Huomaa itkevänsä edesmennyttä ystävää, joka oli tässä aivan vasta, nyt poissa. Huomaa myös muuta. Huomaa väsymyksen ja kaipuun ja lausumattomat ajatukset. Nekin, joita ei tiennyt olevankaan.

IMG_1724

Ja sanat häviävät, kulkevat pois. Ei enää tiedä, ole varma.

Huomaa tarvitsevansa jotakin, mille ei ole ollut aikaa. Mikä on vain lymynnyt pois, vaikka on elintärkeää. Ilmaa, jota voi hengittää syvään, rauhassa.

Ja kun vain lepää, huomaa pöydällä kirjan, joka on jäänyt avaamatta. Eksyy kirjaan, löytää sen maailmat. Iloiset, lempeät, hykerryttävät. Ikävöidyt.

IMG_1710

Miettii, milloin ja miten arki täyttyi kaikesta niin tiuhaksi, että katveet vain katosivat, liukenivat pois. Voiko sitä jotenkin muuttaa? Vai jättäisinkö vain salaa osan tehtävistäni tekemättä?

Se on kaikki niin ennustettavaa, että voisi olla vältettävissä. Vai voisiko?

Että ensin on hiukan enemmän oppilaita, hiukan enemmän tavallisen työn päälle tulevia töitä, kokouksia. Ja eräänä yönä ne tulevat uniin, työt, eivätkä enää lähde pois. Monen sellaisen yön jälkeen tulee sairaus ja tekee pesän. Ja kun siitä toipuu, olisi jotakin hyvä olla toisin. Jos ei muualla, niin omassa mielessä.

IMG_1727

Muutakin olen miettinyt: paikkaani ihmisten keskellä. Olisi hyvä oppia huolettomuutta, välinpitämättömyyttä, luottamusta. Etsiä etäisyys, joka olisi sopiva ja väljä.

Paikka, josta voisi katsella maailmaa kuin tästä sivustavedettävästä tupamme seinustalla: sisällä, osana maailman virtaa. Silti omissa oloissaan.

”Yksi minulla vielä olisi:/ että oltaisiin hiljaa paikallaan/ ja sataisi.” (Kai Nieminen)