Oletko tehnyt sen, mitä aioit?

by katja

IMG_1599

Kaksi viikkoa sitten kävelin helteisellä rannalla ja katselin taivaan sinistä, leijoja sitä vasten. Nyt on syksy. Hanhien äänet kantautuvat sisälle asti. Linnut lähtevät. Värit ovat taittuneet kirkkaista sumeiksi. Pilvet ovat matalalla.

Päivällä uin paljaan taivaan alla, lämpimässä. Me olimme koolla taas, viime talven kuntoremonttilaiset. Saatoimme kysyä toisiltamme: Oletko tehnyt sen, mitä aioit? Ja lempeästi kysyimmekin.

Päivä oli liian lyhyt, mutta ehdimme kuitenkin vaihtaa kuulumisia ruokapöydän ääressä. Kävellä sateessa, sammalenvihreässä metsässä. Saunoa ja uida. Venytellä. Mitata ja tutkia, mitä puolessa vuodessa on tapahtunut.

IMG_1602

Taas mietimme sitä, mitä keväälläkin. Mikä auttaa jaksamaan työssä?

Niin, mikä auttaa?

Jokapäiväiset pyöräretkeni. Ikonimaalaus. Lapset ja mies. Kirjat. Hiljaisuus. Pihamaa ja metsäpolut. Kotityöt. Ystävät ja rakkaat. Työtoverit. Uusien asioiden tekeminen. Oppilaat. Onnistumiset, niiden ilo. Hassut sattumukset. Nauru. Loma. Loman odottaminen. Työ. Se, että olen terve. Vihdoin ja ihmeellisesti terve, ja ymmärrän sen.

Se auttaa, että koetan olla kantamatta sitä, mikä ei kuulu minulle. Että koetan jättäytyä ristiriitojen ja pahojen puheiden ulkopuolelle, silloinkin kun ne kohdistuvat minuun (ja välillä niin on).

IMG_1594

Että keskityn siihen, mikä on hyvin. Viivyn siellä, missä on hyvä olla. Ajattelen, että voin valita hyvän, lämmitellä sen ympärillä. Voin valita sen, mistä elän, mitä vaalin.

Se auttaa, että on ”me”, kuuluu meihin, jossakin ja edes hetken. Että voi yhden syyspäivän ajan pysähtyä lepäämään ja kysyä: miten olet voinut? Voi sanoa toiselle: sinä pystyt. Voi kuunnella ja kuulla, kun niin sanotaan minulle. Uskoa sen.

Advertisements