Onko toivoa?

by katja

IMG_1614

En jaksa näitä huonoja uutisia, huokaisi tytär ruokapöydässä.

Minäkin jätän toisinaan uutiset väliin ja luen lehden suurpiirteisesti, pysähtymättä. Hyviä uutisia ei juuri näy, onko niitä? Onko toivoa? Mistä löytää toivoa ja tarkoitusta?

Huomaan, että tänä syksynä omiin päiviini tuo iloa monikin asia. Yksi niistä on oma kasvimaa, ikiomat porkkanat. Miten on mahdollista, että maahan painetusta siemenestä kasvaa porkkana, vaikka sille ei mitään tee? Miten se porkkana voi maistua niin hyvältä?

Toinen on pyöräily, kauniilla säällä ja sateessa. Vaikka työpäivä ei aamulla kutsuisi, pyöräily kutsuu aina. Se on oma hiljainen hetkeni ennen työpaikan ihmispaljoutta ja sen jälkeen. Hetki läpi vaihtelevan maiseman. Pidän siitä, että joudun ponnistelemaan ja väsyn. Pidän myös siitä, ettei pyörällä tule hoidettua asioita tai käytyä kaupassa. On vain matka paikasta toiseen paikkaan. En kuule puhelinta, kukaan ei puhu mitään, hiljaisuus.

Kolmas iloni on se, että sain kirjoitettua ja julkaistuakin sellaista, mikä ehti odottaa. Viisi vuotta syövästä julkaistiin Kotimaa-lehdessä viime viikolla. Olen miettinyt sitä, miksi se oli niin tärkeää. Miksi se vaati niin paljon rohkeutta? Miksi se pelotti niin? Syitä on monia, mutta huomaan nyt olevani siinä kohdassa, jossa olen. Keho ja mieli ovat samassa paikassa: koettua ei tarvitse piilottaa, koska se on tehnyt minut siksi ihmiseksi, joka nyt olen.

IMG_1583

Minun toivoni ja iloni ovat pienissä asioissa. Porkkanoissa, leivän tuoksussa, illan valossa. Siinä, miten puhumme menneestä päivästä ja mietimme tulevaa. Kädessä, johon tarttua.

Suurista asioista ei ehkä ole mahdollista pitää huolta, pienistä asioista on. Voi tehdä sen, mikä on ulottuvilla, tehtävissä, minulle ja meille. Siinä on toivoa.

Advertisements