Vaeltaen

by katja

IMG_1582

Vaeltaen on kaunis sana. Se myös tarkoittaa hyviä asioita: kuljeskelua, eksymistä, taivaltamista. Päämäärä ei ole tärkeintä, matkalla oleminen on. Eikö elämää olisi hyvä elää juuri niin?

Pysähdellen, hengittäen. Katsellen ja kuunnellen. Kesken.

Tulevatko asiat valmiiksi? Talo, matka, opinnot? Onko joku kohta, jossa kaikki on jotenkin, ei.

IMG_1583

Kun alkukesästä etsin käsiini keskeneräiset kirjoitustyöni, päätin jatkaa juuri niin: vaeltaen. Irrotellen ja pysähdellen, yrittämättäkään valmista, miettimättä lopputulosta.

Ja kuinka kävi? Löytyi ilo. Paljon jäi kesken, mutta tuli myös valmista. Ihmeellisintä oli se, että joissakin kohdissa muoto löysi sisällön ja se oli hyvä niin.

IMG_1585

Kun työt alkoivat, lähdin töihin pyörällä. Menoreitti on suora ja nopea: 15 kilometriä. Sen varrella on kolmet liikennevalot, kolme suurta ja monta pientä ylämäkeä, muutamia alamäkiä ja kaksi jyrkkää mutkaa, kaksi erityisen kaunista paikkaa ja paljon vihreää. Yksi junaradan ylitys ja toinen alitus.

Kotimatkalla pyöräilen toisia reittejä. Lähden metsäpoluille, yritän suunnistaa oikeaan, eksyn, pysähdyn jäätelölle ja juomaan, jatkan taas. Pyöräillessä kesä on kuin jatkunut yhä. On muutakin: olen muistanut taas, miltä pyöräily tuntui lapsena. Kun ei ollut määränpäätä eikä kiirettä, aikaa vain. Miten silloinkin pysähtelin katsomaan kauniita taloja, metsän vihreää, veden sinistä.

IMG_1586

On tapahtunut muutakin, merkillistä. Vaeltaessa mieli ja keho ovat osuneet samaan paikkaan, pysähtyneet siihen. Ei ole ollut ikävä mihinkään. Onko vanheneminen sitä, että ne viimein löytävät toisensa, tyytyvät toisiinsa? Ja voikin olla juuri siinä, missä on?

Advertisements