Aino Kallaksen koti

by katja

IMG_1501

Lapsuudenkodissani oli paljon kirjoja. Niitä oli isän työhuoneessa, aulassa, olohuoneessa, lastenhuoneissa ja takkahuoneessa. Nyt huomaan, että kirjojen sijainnilla oli oma merkityksensä. Kirjakerhon kirjat oli viety takkahuoneeseen, joka oli saunan pukuhuoneena. Muut romaanit olivat olohuoneessa. Vanhempien kannattaisi katsoa, mitä kirjoja kotona on, koska joku voi lukea ne. Ja minähän luin.

Olohuoneessa olivat mm. kaikki Aino Kallaksen päiväkirjat ja luin ne kaikki, jo aika nuorena. Joku saattoi puuttua välistä, mutta sen hain kirjastosta. Päiväkirjat olivat isoäitini perintöä.

IMG_1506

Luin muitakin kirjailijaelämäkertoja ja päiväkirjoja, mutta useimmat niistä katkesivat kuin kesken. Kallaksen päiväkirjoissa oli elämän koko hämmentävä kaari. Ja Kallas tuntui kirjoittavan totta, omasta näkökulmastaan.

Rakastuminen Oskar Kallakseen, itsenäistyminen, muutto Viroon, kirjailijan ura, yksinäisyys, perheen kasvaminen, äitiys, muutto Lontooseen, lasten menettäminen, maanpaon yksinäiset vuodet…

Luin myös Kallaksen kirjat. Myöhemmin huomasin, että isoäitini sisko, isotätini Annikki oli yhtä lailla Ainon lumoissa. Hän toimitti Tukholmassa käyneen miehensä viemän ison kimpun ruusuja Ainolle. Sitä isotädin päiväkirja ei kerro, saiko Aino ruusunsa.

IMG_1507

Kun aloitin opinnot, tutustuin Julius ja Kaarle Krohniin, Ainon isään ja veljeen. Julius oli Helsingin yliopiston ensimmäinen kansanrunoudentutkimuksen professori ja virsirunoilija, Kaarle hänen poikansa ja isänsä työn jatkaja.

Kukahan Aino oikein oli? ”Tomu tomuksi, sielun salaisuudet ihmiskunnan omaisuudeksi”, lukee päiväkirjojen etulehdellä. Päiväkirjat kertovat yhden tarinan, kirjat toisen. Vaikuttavin Ainon kirjoista oli Vaeltava vieraskirja, jossa paljon on riisuttu pois ja jäljellä on ihminen, paljaana.

Ehkä olisi aika lukea päiväkirjat uudelleen, nyt, aikuisena.

IMG_1508

Tartossa halusin etsiä Ainon kodin. Mainiona oppaana toimi Ruusupensaan takaa -blogi, jossa on kerrottu myös talon taustaa ja Ainon vaiheita siellä. Talo ei löytynyt ensimmäisellä eikä toisellakaan yrittämällä, vaan vasta kolmannella. Raja-tielle näkyi metsittynyt polku, ja sen takana jotain keltaista. Talo oli jäänyt metsän sisään, mutta sen sisällä näytti olevan jotakin käynnissä. Olisiko joku korjaamassa sitä?

Talo on kaunis ja portailla istuessa saattoi muistaa nuoruuden Ainon. Hänet, joka oli mielikuvissa niin vahva ja joka asui taloa lastensa ja puolisonsa kanssa. Hän istui Tarton kahviloissa ja käveli niitä samoja katuja.

Advertisements