Juhlan jälkeen

by katja

IMG_1333

Sateenharmaa aamu juhlan jälkeen, ruusujen hento tuoksu.

Ilo ja kiitollisuus pojista, jotka syntyivät juuri ja juuri hengittävinä. Jotka kasvaessaan ehtivät tehdä kaikki maailman metkut ja ovat nyt tuossa. Kokonaisina, avoimina, koko pituudessaan. Kuin kuoriutuneina.

Ei ole kuin hetki siitä, kun nuo vintiöt karkasivat, aina eri suuntiin. Ja oli sekunti aikaa miettiä, kumpaan suuntaan lähtee. Kun he ehtivät kaikkialle ja kerkesivät kadottaa vaikka mitä. Välillä katosivat itsekin, lopulta löytyivät.

Näiden poikien kanssa huomio kiinnittyi perustoimintoihin. Ehdimmekö kasvattaa heitä lainkaan? Toisaalta – jos pellossa ja väljyydessä kasvaa tuollaisia poikia, ehkä se onkin paras paikka kasvaa?

IMG_1331

Joskus pysähtyy miettimään sitä, onko kotona tullut puhutuksi mistään olennaisesta. Ja tuntee sanomatta jääneen painon.

Juhlan illassa oivalsin jotakin. Ehkä tärkeää ei olekaan se, mistä puhutaan, vaan se, miten.

Että voi sanoa, kevyesti tai raskaammin. Voi haastaa ja kysyä, sanoa ajatuksensa. On tilaa sanoa, joku joka kuuntelee. Ja tilaa myös olla hiljaa.

IMG_1329