Rieskapäivä

by katja

IMG_0976

Oli rieskapäivä, jo toinen tällä viikolla.

Kun menimme kihloihin, saimme anopilta kaksi paperikassillista leivontatarvikkeita. Osa niistä on yhä käytössä, kuten se valkoinen, jolla laitetaan rieskoihin reikiä ennen paistamista (ja jonka nimeä en tiedä). Anopilta saimme myös yleiskoneen, jolla teemme taikinat.

Minusta tuntuu, että olimme ensimmäisellä rieskakurssilla jo silloin, seurusteluaikana. Ehkä pohjoisessa, tai sitten etelässä? Sen ensimmäisen kerran jälkeen on ollut muitakin kursseja.

IMG_0977

Miehen kummisetä muurasi meille uunin. Hän pitää siitä yhä huolta: teki luukkuihin uudet pellit juuri eilen.

Onko niiden rieskojen ohje kerrottu Uuni-kirjassa, kysyi ystäväni. Piti tarkistaa. Ei ole. Kirjan kolmella viimeisellä sivulla kerrotaan melko yksityiskohtaisesti orsileipien ohje. Niitä emme ole vielä tehneet, mutta sitäkin on tarkoitus opetella. Uuni-kirjassa kyllä paistetaan rieskoja, mutta kuin ohimennen.

IMG_0978

Rieskataikina tehdään kylmään veteen. Jauhoista ainakin 3/4 on ohraa, loput vehnää. Myös kauraa voi käyttää. Mitä enemmän vehnää on, sitä helpompaa on leipominen. Taitureilla sitä on vähän (ja lisäksi rieskat ovat tasaisen pyöreitä).

Leivät voi leipoa ja paistaa saman tien, mutta eilen leivoimme ne valmiiksi laudoille. Paistaminen on nopeaa: muutamia sekunteja ja rieskat käännetään. Ja taas hetki ja otetaan pois. Paistohetkellä ei kannata osua tielle.

IMG_0980

Rieskojen jälkeen oli hiivaleipien vuoro. Taikina ehtii rauhassa kohota uunin jäähtyessä. Kun leivät on leivottu, on vielä aikaa odottaa sopivaa lämpötilaa.

IMG_0979

Pidän kovasti äitini kotiseudun Savon rieskasta, mutta niitä en osaa leipoa. Ne eivät muistuta näitä pohjalaisrieskoja lainkaan, vaan ovat kohotettuja, limpun muotoisia.

Tuore rieska on parasta, mitä on. Ja tuoksu, joka leviää kotiin.

On muutakin: jos puita kantaessa olisikin mieli levoton, ei uunin lämmittämisen, taikinan tekemisen, leipomisen ja paistamisen jälkeen enää ole.

IMG_0982

Advertisements