Matkailun mieli

by katja

IMG_0596

Isabel Allende kirjoittaa muistelmateoksessaan My Invented Country, A Memoir (2003): ”I have been a pilgrim along more roads than I care to remember. From saying good-bye so often my roots have dryed up, and I have had to grow others, which, lacking a geography to sink into, have taken hold in my memory.”

Lause pysäytti minut. Muutot ja hyvästit, kun niitä on liian paljon, kuivattavatko ne juuret? Ja kun juurille ei ole multaa ja maaperää, kasvavatko ne mieleen, muistoihin? Niin, että kotimaa on tosiaan luotu, tehty, rakennettu? Eikä sitä oikeasti edes ole? (Ajatuksessa on oma riemunsa: että koti voisi tosiaan aina kulkea mukana, tai parhaat asiat siitä).

IMG_0597

Matkoilla olen hidas sielu. Haluan pysähtyä sinne, missä muita ei ole. Etsiä hiljaisia paikkoja, joissa voi olla. Huomaan myös etsiväni valoa: läikkiä, joita auringosta syntyy. Yritän tavoittaa sen valon. Lämmitellä siinä.

Etsin myös ovia ja portteja, jotka voivat viedä jonnekin. (Ja siksi minulla on loputtomiin kuvia poluista, valosta, puista ja joista, jotka nekin vievät johonkin. Mutta näissä maisemissa lepään.)

Mutta muutakin etsin, ihmisvirtoja, joissa toisinaan on hyvä olla. Jään katselemaan ja kuuntelemaan, lukemaan kirjaa, ja olen kuin muutkin.

IMG_0610

Matkalla puhuimme siitä, miltä tuntuu olla vieraan kielen ympäröimä. Lapset solahtavat siihen helposti, he osaavat jutustella ja kysellä. Minulle kokemus kielen sisällä olemisesta on hyvä: se on jotakin itse koettua, väkevää. Kielen sisällä, vaikka ei tulisi ymmärretyksi, voi olla turvassa. Koska sielläkin on oma kieli, se, jota muilla ei ole. Riittää, että se on minulla. Siltä minusta pienenä tuntui, ja se tunne on pysynyt.

IMG_0636

Mutta matkoilla olen hidas sielu. Asioille on annettava se aika, jonka ne tarvitsevat. Lähtemistä ja palaamista on ajateltava, että mieli pysyy mukana. Ja matkoillakin on koetettava löytää niitä paikkoja, joissa voi olla se, joka on.
IMG_0640

Advertisements