Kukkaniittypäivä

by katja

IMG_0555

On päiviä, ja on päiviä. Tästä päivästä tuli aurinkoinen kukkaniittypäivä, vaikka aamulla en tiennyt sitä.

Pyöräilimme yhdessä Meilahteen viimeiseen tarkastukseen. Mammografia, verikokeet, ultraäänitutkimus. Hiljainen, hämärä, sininen huone. Antura iholla.

Miten paljon olin ajatellut tätä päivää. Pelännyt ja odottanut. Miten monenlaisia ajatuksia ehdin ajatella vielä illalla, yöllä, hitaalla matkallamme rantoja pitkin. Meri oli sininen ja tyyni.

Ehdin ajatella kaikkia heitä, joiden kanssa olen istunut odottamassa tuon sairaalan käytävillä. Ja heitä, joiden kanssa olemme kirjoitelleet ja puhuneet, toisaalla. Heitä, joissa on ollut tyyntä luottavaisuutta, jonka lähellä on ollut hyvä olla. Ja heitä, perhettä ja ystäviä, jotka ovat olleet lähellä nämä viisi pitkää ja lyhyttä vuotta.

Palatessa halusin pysähtyä kukkaniitylle ja solmia seppeleen. Kietoa jokaisen kukan paikalleen ja painaa lopuksi seppeleen päähän. Sitten minä itkin, vähän.

Ja pyöräilin seppele päässäni kotiin.

Advertisements