Jälkikirjoitusta

by katja

IMG_0311

Koti kirjoittuu ihmiseen, eikä lähde enää pois. Se ei ole vain muistoja: jotakin kerrottavaa. Se on ihmisessä, eikä sitä voi irrottaa hänestä.

Myös varhaiset ihmiset kirjoittuvat ihmiseen. Niin, että heidät tunnistaa. Äänen, tuoksun, katseen.

IMG_0314

Juhannuksena tulee kaipaus kotiin. Ja sinne kulkee, mielessään tai oikeasti, jos se on mahdollista. Tänä kesänä minäkin matkasin halki suvisen Suomen kotiin. Ja siellä se kaikki oli: metsä, veden kylmyys, vanhat seinähirret, ikkunoiden valo.

Ja nuo ihmiseni, joiden pariin synnyin.

IMG_0313

Sitten ajoin takaisin kotiin, tähän kotiin ja tähän elämääni täällä. Olin kiitollinen kaikesta: että on koti, johon on syntynyt ja josta on lähtenyt. Jossa voi käydä. Että on koti, jossa saa tänään asua, vapaana.

Ja on nämä ihmiset: ”Lapseni pöydän ympärillä:/ nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu/ olemaan hyvä.” (Eeva Kilpi)

IMG_0312