Nähtävää

by katja

IMG_0193

On paikkoja, jotka ovat itsestäänselvästi osa kulttuuriperintöä. Jotakin, jonka kokemista pidetään olennaisena, välttämättömänä. Usein nämä paikat antavat avaimia identiteetin ymmärtämiseen. (Ja usein niihin liittyy myös vastapaikkoja ja vastapuhetta, etenkin jos on kyse sodan tai vallan historiasta.)

Paraatipaikoilla on syynsä. Usein ne ovat syntyneet jonkun oikeasti merkittävän tapahtuman tai tapahtumasarjan myötä. Ne ovat poikkeuksellisen kauniita, yleviä – tai kummallisia. Tai ne ovat aivan erityisellä paikalla.

Paraatipaikat ovat kiehtovia, mutta samalla ne askarruttavat mieltä. Haluaisin tietää, kuka on kiinnittänyt kyltit ja kertonut kertomuksen, jota matkaoppaissa toistetaan. Miten tarina syntyi? Mitä siitä jätettiin pois?

IMG_0176

Yksi tällainen käymisen arvoinen paraatipaikka löytyy eteläisestä Karjalasta. Se on Imatrankoski, jonka partaalla on tarunhohtoinen Valtionhotelli. Imatrankoski on yksi vanhimmista kansallisnähtävyyksistämme. Esitteessä kerrotaan, että Pietarista kulki parhaimmillaan joka päivä 14 junaa tuomassa koskelle turisteja. Minkälainen tuo koski on mahtanut olla täydessä voimassaan?

Minä kävin Imatrankoskella ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Minulle nämä maisemat ovat tulleet tutuiksi Laila Hirvisaaren kirjoista. Ehkä myös tarunhohde on löytynyt niistä. Mutta muistan nähneeni valokuvia näistä paikoista myös tätini valokuva-albumissa. Kuvat olivat ehkä 1950-luvulta ja mielikuvissani täti ystävineen istuu kosken partaalla, rinnakkain, hymyillen.

IMG_0171

Paraatipaikkojen lisäksi on paraati-ihmisiä. Heitä, joilla on ollut tai on merkittävä rooli identiteettimme rakentajina. Hekin voivat olla osa kulttuuriperintöä, omasta tahdostaan tai tahtomattaan.

Hekin kiehtovat mieltä, ja samalla askarruttavat. Mitä tapahtuu, kun paraati on ohi? Keittiössä, käytävällä, varjoissa? Keitä ovat ihmiset siellä takana? Entä ne muut, joita ei paraateissa näy, joista ei jää edes tunnistettavia, omia jälkiä? Miksi me kaikki kuhisemme samojen ihmisten jäljillä, emmekä pysähdy heihin, hiljaisiin?

(Nyt huomaan, että Carol Shieldsin kirja Ellei on oikeastaan paraati-ihmisten kritiikki, tai tarkemmin paraatimiesten kritiikki. Mutta paraati-ihmiset voivat olla myös naisia.)

IMG_0190

Valtionhotellissa on käynyt lukuisia tunnettuja vieraita. Mutta koskella on vierailtu jo kauan ennen nykyisen hotellin valmistumista (1903). Näiden vierailijoiden jälkiä löytyy Imatrankosken kallioilta.

Ehkä tunnetuin vieraista on Venäjän keisarinna Katariina II, jonka osana oli aivan kirjaimellisesti olla paraati-ihminen. Kuvan jäljen on jättänyt Brasilian keisari Pedro II.

IMG_0172