Miten muistamme?

by katja

IMG_0076

Olemme tällä viikolla tehneet elämäkertahaastatteluja äidistämme, siskoni ja minä. On ollut hyvä nähdä, miten erilaisia muistoja samaan perheeseen syntyneillä voi olla. Miten erilainen ympäristö elämälle sama paikka ja samat ihmiset voivat olla.

Perheessä voi olla turvassa tai turvaton. Enimmäkseen muistot vaihtelevat, väkevinä tummat surut, syvät ilot. Tavallisen arjen rauha ja keveys.

Puhuimme myös perheemme rosoisista vuosista. Minkälaisia ne oikein olivat. Miltä ne tuntuivat. Miten me oikein selvisimme, kukin.

IMG_0074

Ajattelin omia lapsuusmuistojani. Tuota kivikkoista rinnettä, joka oli täynnä arvaamattomia yllätyksiä. Niitä monia paikkoja, jotka vaativat sitkeyttä ja itseluottamusta.

Ajattelin lujaa kaipausta: levon ja turvan.

IMG_0081

Me kaikki synnymme johonkin syliin, jossa meitä hoidetaan niillä voimilla ja sillä rakkaudella, jotka siinä tilanteessa ovat mahdollisia. Sitten voi tulla jotakin, mitä ei kukaan voi ennustaa. Ja siitäkin tilanteesta on selvittävä sillä viisaudella, joka sillä hetkellä on.

IMG_0087

Kun tulee itse vanhemmaksi, alkaa ymmärtää, miten tärkeää on armo.

Se on keltainen ja kultainen auringon läikkä, siellä minne sitä ei lainkaan odottaisi. Se lämmittää ja valaisee elämän. Tekee sen mahdolliseksi: lempeyden.

IMG_0088

Joskus ajattelin, että kaikkein tärkeintä muistoissa on se, että saa kertoa oman näkökulmansa. Oman, ainutlaatuisen kokemuksensa. Mutta ehkä se ei olekaan tärkeintä. Ehkä tärkeintä onkin se, mikä syntyy ihmisten kohdatessa, yhdessä. Vuoropuhelun tuloksena. Se, että yksi kertoo ja toinen kuuntelee. Se, mitä he ovat toisilleen. Mitä he tekevät toisilleen, kun on pilvistä ja pimeää eikä toivoa näy.

Mitä he tekevät, kun on iloista ja valoisaa ja paljon toivoa.

IMG_0093

Toivosta kertovat omalla tavallaan nuo vanhat kalmismaatkin. Kirkkojen kiviseinät, maalaukset, ristit.

On muitakin raunioita, maallisempia. Ne kertovat puolustautumisen tarpeesta, vallasta ja selviytymisestä.

Mutta näihin muihin on tallentunut se, mihin ihmiset ovat kiinnittäneet toivonsa: mitä ei voi nähdä, minkä voi silti luottaa olevan.

 

 

Kuvat ovat taidehistorian ja arkeologian opiskelijoiden retkeltä Varsinais-Suomesta. Ylhäältä alas: Moision Myllymäki, Nousiaisten kirkko, Liedon Ristipelto, Koroisten niemi Turussa ja Kuusiston linnan rauniot.

Advertisements