Harmaita kiviä

by katja

IMG_9930

Pääsin ilokseni taidehistorian kurssille, jonka aiheena ovat keskiaikaiset kivikirkot. Nuo kirkot ovat suomalaista kulttuurimaisemaa kauneimmillaan.

Ne ovat myös osa elämää. Meidät on vihitty 1490 valmistuneessa Espoon tuomiokirkossa. Yhden kesän vietimme pohjoisen kivikirkon pihapiirissä, Keminmaan vanhassa pappilassa. Siinä maisemassa silmä ja mieli lepäsi. Kaipaan sinne, noiden vuolaiden jokien rannoille. Siihen tuuleen, avaruuteen, siniseen.

IMG_9931

Tämä kurssi on rakennettu siten, että siihen kuuluu yhden illan luento, jonka piti taidehistorian professori Markus Hiekkanen. Toiseksi saimme tehtäväksi itsenäisiä tehtäviä, kukin omasta aiheestaan. Kolmanneksi menemme päivän mittaiselle retkelle Varsinais-Suomeen tutustumaan alueen keskiaikaisiin rakennuksiin ja neljänneksi kirjoitamme opinnoista oppimispäiväkirjaa. Tästä kaikesta pidän, tai enemmän, olen innoissani ja odotan, että pääsen perehtymään omaan aiheeseeni.

IMG_9936

On ihmeellistä päästä opiskelemaan sellaista, jonka parissa tekee jo työtä. Asioista on olemassa käsityksiä, joita saa tarkastella uudessa valossa.

En tiennyt sitä, etteivät harmaakivikirkot oikeasti olleet harmaakivikirkkoja, vaan rapattuja ja maalattuja rakennuksia, joiden ulkokuori on rapistunut pois. En tiennyt sitäkään, että käsite harmaakivikirkko lanseerattiin 1800-luvulla, kansallisuuaatteen aikaan, jolloin haluttiin osoittaa että olemme ”harmaakivikansaa”, siis juurevia, luotettavia ja työteliäitä. Emme hienostelijoita.

IMG_9942

Opin, että kivikirkon rakentaminen oli ammattimaisesti johdettu projekti, joka valmistui jopa neljässä kuukaudessa. Mestarit hallitsivat rakentamisen kaikki alueet.

Kukin seurakunnan taloista toi työmaalle oman osuutensa. Niinpä esimerkiksi harmaat kivet muodostavat oikeastaan seurakunnan geologisen kartan. Niissä on jotain jokaiselta pihalta, jokaisesta talosta. Kirkko on kirjaimellisesti oma.

IMG_9945

Ennen Suomen kristillistymistä vainajat haudattiin omille maille. Kristinuskon myötä tulivat ensin yksityiset ja sitten yhteiset kirkot. Syntyivät hautausmaat, nuo kuolleiden kylät. Alkoi suurten instituutioiden aika, josta puhutaan myös yhtenäiskulttuurin aikana.

On kiehtovaa, miten monin tavoin nuo menneet vuosisadat ovat meissä. Teksteissä, sävelmissä, hennoissa kuvissa kirkon holveissa, maisemassa. Ja ehkä eniten kirkon vieressä, hautausmaalla, jossa ihmisten nimet kertovat elämästä ennen.

Kuvat ovat Hämeestä: Hämeen linnasta ja Hattulan kirkosta.

Advertisements