Isoäiti

by katja

IMG_9958

Isoäiti, minulla on monta kirjaa, jotka ovat kotoisin kirjahyllystäsi. Olet kirjoittanut jokaisen kansilehdelle nimesi ja vuoden. Melkein kaikissa on muitakin merkintöjä. Erityisen tarkasti olet lukenut Runon polkuja -kirjaa (1960) sekä sinikantiseksi päällystettyä Kalevalaa. Tuo Runon polkuja -kirja on aika ajoin yöpöydälläni. Siellä on monta runoa, jotka ovat minullekin rakkaita.

Lapsuudenkodissani oli vielä enemmän kirjoja pappilan kirjastosta. Siellä olivat mm. kaikki Aino Kallaksen päiväkirjat. Minä luin ne kaikki, jo lukiolaisena. En käsittänyt silloin, että ne olivat Sinun kirjojasi. En muista, että olisimme koskaan puhuneet kirjoista.

Aino Kallas oli Sinun ja siskosi suosikki. Ehkä teillä molemmilla oli nuo päiväkirjat? Siskosi (ja minun isotätini) kirjoitti Ainolle kirjeen tai kirjeitä Tukholmaan. Hän myös lähetti puolisonsa viemään Ainolle kimpun ruusuja Ruotsin vierailullaan. Sitä en tiedä, löysikö isotätini puoliso Ainoa, saiko hän kukat.

IMG_9955

Joskus mietin, oliko Sinulla siellä suuressa pappilassa ollenkaan omaa aikaa tai omaa paikkaa. Vai löysitkö sen ajan ja paikan näistä kirjoista? Tai retkiltä muualle? Kirjeistä siskoillesi?

Huomaan nyt, että et koskaan tuonut meille lahjaksi kirjoja. En muista, että olisit omistanut meille kenenkään runoja erityisesti. Mutta kirjoitit omiasi ja omistit niitä meille. Niissä olimme välillä omilla nimillämme.

Toit lahjaksi koruja. Sellaisia, joissa oli kultaa tai helmiä. Rippilahjaksi sain kultaisen ranneketjun, jossa oli helmi. Se on nyt tyttäreni ranteessa. Ylioppilaslahjaksi sain suuren kamee-korun. En osaa kuvitella ketään muuta, joka olisi voinut antaa sellaisen.

IMG_9960

Kaikki kaunis oli Sinulle tärkeää. En koskaan nähnyt Sinua arkipuuhissa, vaikka varmaan teit niitäkin. Kun teit käsitöitä, teit kauniita vauvan nuttuja. Kun maalasit, maalasit erityisen kauniita kahvikuppeja, joista jokainen oli erilainen. Niitä säilytettiin valkoisessa lasivitriinissä salissa. (Sali se oli silloinkin, kun asuitte kerrostalossa). Kun joimme kahvia, saimme valita omamme. Kahvin kanssa tarjottiin herkullisia viinereitä. Kun paistoit lettuja, ne olivat todellisia sunnuntailettuja.

Sinussa oli sellaista synnynnäistä arvokkuutta, jota ei kovin monessa ihmisessä ole. Kun astuit huoneeseen, sen huomasi. Sinulla oli sana hallussa. Meillä on paljon kertomuksia unohtumattomista sutkauksistasi. Olit niin terävä sanankäyttäjä, että isoisällä oli tapana sanoa: Paras kun ei puhu mittään.

IMG_9963

Osoitit isoisälle kauniisti rakkautta. Varsinkin silloin, kun hän oli jo sairaalassa. Tiesit, mitä siellä on tehtävä ja sanottava. Ehkä tiesit siksi, että olit menettänyt oman äitisi jo nuorena tyttönä. Ikävöit häntä aina.

Kun vietimme kesää Kemijoen rannalla, tunnistin heti, että olen kotona. Sitten löysin isoisovanhempieni haudat läheiseltä hautausmaalta. Olit kotoisin sieltä, Tornionjokivarresta. En osaa sanoa miten, mutta jotenkin Sinä ja nuo menneet ihmiset ja paikat ovat minussa, meissä. ”Lapsuus ei ole osa/ elämää; se on syvyys/ kaiken alla, mikä sitten tapahtuu. …” (Gösta Ågren)