Jumalan maanantaikappale

by katja

IMG_9649

Luin hiihtolomalla Martti Lindqvistin kirjaa Ole hyvä. Takaliepeessä kerrotaan, että kirjan aiheena on häpeä. Minusta aiheita oli muitakin, häpeä oli yksi niistä.

Kirja kosketti ja liikutti, tuli uniinkin. Lindqvistin kirjoitustapa on lempeä ja armollinen, hän kutsuu pohtimaan yhdessä. Hänen sanansa jäävät mieleen ja herättelevät.

IMG_9652

Lindqvistin analyysi häpeän ja syyllisyyden erosta jäi mietityttämään. Hän muistuttaa, että syyllisyyden ja häpeän suhde anteeksiantoon on erilainen. Syyllisyys liittyy hyvän ja pahan tekemiseen, mutta häpeän kokemus liittyy kysymykseen siitä, saako ihminen olla olemassa.

Häpeää kokeva ihminen tuntee olevansa väärä, jonkunlainen ”Jumalan maanantaikappale”. Lindqvist muistuttaa, että häpeää ei pidä pyytää anteeksi, koska se ei ole omien tekojen seurausta. Se on kokemus.

Juuri tästä aiheesta olisin halunnut lukea enemmän.

IMG_9650

Lindqvist kirjoittaa myös surusta: ”Suremisella ja häpeästä vapautumisella on syvä keskinäinen yhteys. Häpeästään ulospääsyä etsivä ihminen joutuu sen ydinsurun ääreen, että hän on varhaisesti ollut niin yksin ja näkymätön ja että hän on oppinut ylläpitämään omaa yksinäisyyttään ja etsimään siihen monenlaisia elämän ja yhteyden korvikkeita”

”Surun tehtävänä on kuljettaa läpi aution ja hämärän maiseman niin että jonakin päivänä ihmisellä olisi mahdollisuus toivottaa itsensä tervetulleeksi omaan elämäänsä realiteettien pohjalta vapaana häpeästä. Surussa on vaihe, jolloin on hyvin vaikea ottaa vastaan mitään lohdutusta. Toisten lohdutusyritykset voivat tuntua loukkaavilta, hyvin etäisiltä ja ennen kaikkea menetyksen kipua vähätteleviltä. Silti senkin pimeän läpi voi kulkea.”

IMG_9651

”Armo on kristillisen uskon kohtalonkysymys. Jollakin tasolla se koskee koko inhimillistä kulttuuria. Jos ei ole lupaa olla, ei voi olla mitään muutakaan. Armollisuus on inhimillisen kulttuurin sielu. Se ei ole imelää. Se ei ole epäkonkreettista. Eikä se myöskään kiellä pahan todellisuutta. Arjessa armollisuus on asiallista toisen kohtaamista ja arvonantoa silloinkin, kun ei voi ymmärtää tai yhtyä siihen, mitä toinen ajattelee ja edustaa.”