Elämän tarkoitus on päästä kotiin.

by katja

WP_20150106_005

Tuo lause on Eeva Kilven vastaus lapsille, jotka kysyivät häneltä elämän tarkoitusta. Vastauksessa on jotakin, joka liikuttaa ja pysähdyttää.

Päästä kotiin.

WP_20150201_017

Koti on tämä kummallinen elämä niiden ihmisten lähellä, jotka minulle annoit.

Koti on ihmisissä, mutta se on myös paikoissa ja seinissä, taloissa. Vapaudessa. Koti on niillä kallioilla ja niissä metsissä, joissa pienenä leikin. Kun kolmen koivun välissä näkyi aivan itsestäänselvänä koti, ikkunat, kivinen vuode, ovi ja kukat. Silti muut eivät sitä nähneet.

Koti on järvessä ja kivillä veden rajassa. Se on rannan hiekassa ja mummolan aitassa, jossa tutkimme vanhoja vaatteita ja aarteita. Koti on tätini aamuöisessä tuvassa, kun järvi oli tyyni ja aamu sarasti, vaikka oli vielä yö. Se on saunassa, kukkaisissa emalivadeissa ja puun tuoksussa. Ilossa ja salaisuuksissa.

Koti on siinä turvassa, joka minun ihmisteni lähellä oli. Ja yhä on.

Koti on tässä matkassa johonkin, jossa ehkä on vielä enemmän perillä. Tai sitten ei. Koti on ikävässä: siinä mitä muistan ja kaipaan.

WP_20150201_018

”Tämä tie on minulle täynnä muistoja vaikka minä olen täällä vain käypäläinen, hän mietti, tunkeutuja joka on ottanut oikeudekseen rakastaa näitä seutuja, omistaa ne silmillään ja sydämellään…” (Eeva Kilpi: Häätanhu)