Tila

by katja

WP_20150203_008

Olin 12, kun sain ensimmäisen oman huoneen.

Siihen asti asuin veljeni kanssa. Nukuimme olohuoneessa, minä omassa sivustavedettävässäni, hän laverillaan toisella seinällä. Työpöytäni oli oma Lundia-levy olohuoneen kirjahyllyssä. Sängyn vieressä oli puinen yöpöytä, pieni kolmen levyn hylly. Ne olivat minun huoneeni.

Vaikka huone ei ollut oma, siinä oli kuitenkin väljyyttä ja tilaa. Öisin vanhemmat ja pikkuveli ja -sisko olivat yläkerrassa. Me saatoimme jutella myöhään. Joskus saimme aikaan sellaisen metelin, että se kuului ylös asti. Niin kävi silloin, kun intouduimme käymään mandariinisotaa keskellä yötä. Imimme mandariinilohkoista mehut pois ja heitimme, ja hyvin ne lensivät.

WP_20150203_007

Ikioman huoneen saaminen oli juhlaa. Sen saattoi sisustaa itse alusta loppuun. Huoneessani oli iso vaatehuone, jossa oli monta hyllyä. Kun halusin vaihtaa sisustusta, etsin kaapeista uusia verhoja ja sängynpeitteitä. Niitä riitti, sillä mummuni ompeli meille tilkkupeittoja.

Oma tila on aina ollut minulle tärkeä. Luulen, että jokainen jolla on sisaruksia, ymmärtää oman tilan ja hiljaisuuden arvon. Kumpaankaan ei välttämättä tarvita omaa huonetta, mutta tarvitaan joku oma tila. Se tila voi löytyä myös pihalta: metsästä, ladulta, rannoilta.

WP_20150203_011

Oman perheen myötä suhde tilaan muuttuu. Lapset tulevat lähelle. Ensin ne asettuvat sisällesi, kasvavat, pyrkivät pois. Sitten he ovat sylissä ja lähellä, pihalla, puheen kantaman päässä. Kunnes he lähtevät kauemmas. Ja tulee päivä, jolloin he lähtevät hyvin kauas. Silti he ovat merkillisen lähellä, tässä, minussa. Aina.

Omaa huonetta ei ole ollut pitkään aikaan. Kotonakin, isossa talossamme, olen hyvin harvoin yksin. Kun olen, nautin siitä, jos sitä ei kestä liian kauan. Vain kerran olen ollut kotona yksin yön yli. Se oli outoa.

WP_20150203_009

Nykyisin tila on ennen kaikkea omassa mielessä, ajatuksissa. Se syntyy silloin, kun tekee jotain sellaista, joka tuo iloa ja vapautta. Jota tehdessään on omillaan, itsensä. Tila avautuu siihen, ja se on aivan oma.

Oma tila on kuin salapaikka. Sieltä voi katsella maailmaa tulematta nähdyksi. Siellä on riippumaton, vapaa toisten toiveista ja odotuksista.

WP_20150203_012

Joskus se on pelkkä näky, kaipauksen kohde.

Joskus se syntyy kuin itsestään: valon kajastus pirtin lattialle. Ja siinä on lämmin ja hyvä olla.

 

Advertisements