Jos ei nyt, niin milloin?

by katja

WP_20150106_009

Olen kotona. Kuitenkin on ikävä kotiin.

Kun töissä on pieni tauko, jaksojen välissä, löydän itseni samojen kysymysten edestä, aina. Mihin minä olinkaan menossa? Teenkö sitä, mitä minun piti tehdä? Sitä, mitä varten olen?

Ja jos en tee sitä nyt, milloin sitten? Miten?

WP_20150106_006

Kirjoitinko jokin aika sitten olevani perillä, mahdollisimman perillä?

Nämä ovat minun ihmisiäni. Heidän luonaan ja tässä elämässä täällä olen perillä. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei olisi kaipausta johonkin. Kaipausta paikkaan, paikkoihin, tekemisen ja olemisen tapaan. Hiljaisuuteen, vapauteen, rauhaan. Joita on ja ei ole. Jotka välähtävät näkyviin ja katoavat taas. Niitä minä kaipaan.

WP_20150106_008

Eilen katselin Katariina Mannion grafiikkaa Turussa, Galleria Joella http://www.turun-taidegraafikot.fi/ttg_vanhat/joella/mannio/mannio.html. Huomenna sulkeutuvan näyttelyn nimi on osuva: Arabia, rakkaudella. Miten hellästi ja kauniisti hän kuvasi omia matkojaan. Vaikutetuksi tulemista, kohtaamisia. Puupiirrokset saivat pysähtymään, katsomaan kauas. Ne liikuttivat.

Sitäkin minä kaipaan: matkoja maailmassa, jossa voisi kulkea ilman pelkoa ja huolta. Olla matkalla, perillä.

Helena Anhava, vielä kerran:

”Päästän maiseman silmien sisään:/ pellot ja laitumen jota lehmät/ täplittävät./ Kaipaan turvaa ja rauhaa -/ ikuinen turvapaikanhakija.”