Ihmisen katse

by katja

WP_20150106_003

Löysin viimeinkin aiheet uusille ikoneille. Siihen meni kauan. Ehkä aloitin väärästä päästä: teksteistä ja tapahtumista, jotka ovat minulle rakkaita. Joita olen ajatellut, joiden parissa haluaisin viipyä. Helpompi suunta olisi toisinpäin: etsiä sopiva kuva, lähteä siitä.

Lopulta minulla oli käsissäni viisi kuvaa ja tänään valitsin niistä kolme. Hahmottelin lyijykynällä ääriviivat kuultopaperille. Hioin lautaa, siirsin ääriviivat laudalle. Ja siinä se oli: ensimmäisen ikonin aihe, hahmot, valmiina odottamassa.

Odottamassa kaikkia niitä rauhallisia, ajattomia hetkiä jolloin värit alkavat löytyä, varjot ja valo. Viimeisenä teksti ja tärkein – katse.

WP_20150106_002

En tiennyt, olisiko minusta maalaamaan näiden kiireisten päivien ja viikkojen keskellä. Pystyisinkö olemaan aiheen ja itseni kanssa kahden, rauhassa?

Kyllä minä pystyin. Juuri sitä olin kaivannut. Että ei ole mitään muuta, tuo hiljaisuus vain.

Hiljaa oleminen on tullut vuosien myötä tärkeämmäksi. Johtuuko se työstä vai tästä kaikesta elämästä, jossa on aika paljon ihmisiä? Vai vanhenemisesta?

Miten onkin, juuri sitä on tullut luovuttamatonta. Hyvää tekevää, parantavaa.

WP_20150106_032

Tällä viikolla menin kirjastoon etsimään jotakin, jonka parissa voisin levätä. Kirjapino yöpöydällä on ollut jo viikkoja melkein koskematta. Mistä se lepo löytyisi?

Otin hyllystä melkein etsimättä Rakel Liehun kirjan Täysi ruukullinen (Kirjapaja, 2008). Viimeksi luin Liehulta runokokoelman Älä vielä lähde (WSOY, 2010). Se oli huikea, viiltävä, paljas kuvaus eräästä lähdöstä ja suuri rakkaudentunnustus lähtijälle. Se oli sellainen kirja, jonka tuskin pystyin lukemaan.

Tähän vanhempaan kokoelmaan on koottu Liehun uskonnollisia runoja. Joukossa on vanhoja klassikkoja, mutta myös uusia. Pieniä välähdyksiä, kauas avautuvia pidempiä runoja. Liehun tapaan esillä ovat kaikki elämän värit, yltäkylläisinä. Myös lohtu ja ilo.

WP_20150106_004

”Maa uskoutuu sinulle,/ hiljennä kasvosi, anna tuulen puhaltaa/ niihin suuri kuvionsa”

”Tasapaino tällä haljenneella laudalla./ Pidä vain lujasti/ tuulesta kiinni.”

”Tyhjyys, välimatka etäisiin tähtiin,/ kirkas jää./ Joka askelella maailman reuna siirtyy mukanani./ Oi tasapainon ilokauhu!/ Jaloissani pyörimässä katoavuus,/ niljakas keltainen lehti”

”Ihmisen ja kuoleman välissä on/ ihmisen katse …”

 

 

 

Advertisements