se mikä palaa ja se mikä ei

by katja

 

sisilian vuoret

 

Lassi Nummen kokoelmassa Välimeri (2000, Otava) on runo Kaukaiset keväät. ”Aurinkomaisemat/ ikkunan ohi/ toistensa lomitse/ toistensa lomitse/ ilo ja kaipaus/ ja toistensa lomitse/ muistin läikkyvät/  kuvat ja kuvat/ tästä, läheltä,/ se mikä palaa/ ja se mikä ei./ Vehmaus ja virrat,/ suihkulähteet ja/ aukiot, kasvot./ Kaukaiset keväät.”

 

mozia

 

Sain matkakirjani valmiiksi. Kuvat eivät edelleenkään ole järjestyksessä, mutta kirja minulla kuitenkin on, pian. Sen tekeminen oli pitkä, hyvä hetki.

Matkojen aika on erilaista. Siihen voi palata, astua muistoon. Se on kuin mummolan huone, ennallaan pysynyt. Kuvissa ovat nuo Lassi Nummen kaukaiset keväät, niiden ilo ja kaipaus ja vehmaus ja virrat.

Ehkä matkoilta ikävöi eniten juuri sitä: erilaista aikaa. Ehkä matkustaminen on välttämätöntä juuri siksi.

 

selinunte3

 

”Talo avoinna puutarhaan,/ hiljaisuuteen. Suuret kukat, ja sitten/ linnut, linnut/ lävistävät sielun”

”Onnestako laulatte, linnut?/ Miten te sen tietäisitte,/ miten me./ Elämä laulaa. Elämä laulaa/ teissä, meissä.”

(Lassi Nummi: Välimeri)

 

 

Mainokset