Sateessa ja myrskyssä

by katja

IMG_9112

Tänä viikonloppuna olen ikävöinyt poikaani, joka on nukkunut metsässä sateessa ja myrskyssä. Olen ajatellut laavuun lämpimän tulen, kuivat vaatteet ja villasukat. Kyllähän ne löytyivät repusta?

Huomenna saan hänet kotiin, tuon pienen partiolaisen, joka torstaina aloitti harrastuksen ja perjantaina lähti metsään.

Vaikka kaksi lastani on jo muuttanut kotoa, sanon kuitenkin: en ikinä totu. Mitä kaikkea minun on vielä opittava?

IMG_9114

Olen tavannut ystäviä, pitkästä aikaa. Viipynyt hyvän ruuan äärellä, kynttilän valossa, kun ulkona on ollut hämärää ja kylmää.

”Elää elämänsä/ ja elämän mittaan toipua siitä – / sitä voi kyllä sanoa elämäntehtäväksi.” (Helena Anhava)

IMG_9121

On ollut ikävä metsään, joka ei pyydä eikä kysy mitään. Metsään, josta Risto Rasa kirjoittaa: ”Metsän seinä/ on vain vihreä ovi/ josta valo/ ohjaa ystävänsä.”

Ikävä puita ja hiljaisuutta.

IMG_9122

Ja ikävä rauhaisaa olemista, täällä kotona ja tässä elämässä, sinun kanssasi. Pian olemme eläneet yhdessä kauemmin kuin yksin.

Se on ihmeellistä.

IMG_9117

Mielessä on soinut tämä lause: älkää olko mistään huolissanne.