Vapaa sielu

by katja

WP_20140727_022

Kesällä ajattelin, etten halua täyttää minkään ammatin ääriviivoja kokonaan. Että erilaiset ammattini ja tehtäväni ovat kuin alueita ympärilläni, viivyn niissä, teen tehtäväni, jaan aikani niiden kesken. Mutta lopulta olen vapaa sielu. Eikä sitä vapautta voi minulta pois ottaa.

WP_20140727_024

Nyt on syksy. Koulu on alkanut. Ja työ täyttää ajatukseni ja elämäni alusta loppuun, ääriviivoja myöten. Yölläkin havahdun kummalliseen surinaan ja huomaan: ne ovat ajatuksia. Työajatuksia.

Pidän työstäni. Pidän vaihtelevista päivistä ja niiden yllätyksistä. Innostuksesta ja oppimisen ilosta.

Mutta tämän yhden, elämän täyttävän työn lisäksi tarvitsen muita töitäni. Tarvitsen niitä nähdäkseni toisin. Ollakseni kokonaan olemassa. Ja sitten – kun yksikään työ ei täytä elämää kokonaan, on jossain niiden välillä myös erityinen, harvinainen vapaus.

WP_20140727_026

Luulen, että minun juureni ja peruskallioni ovat vapaudessa. Ajattelun ja olemisen vapaudessa, niiden ilossa. Se on sitä, mitä ilman en voi olla. Mitä ilman en ole minä.

Löytyykö se vapaus tähän syksyyn, tähän elämään?

Sitä en vielä viedä.

WP_20140727_023

Mutta punertavia kallioita ja meren sinisyyttä katsellessa muistan kiven lämmön paljaita jalkoja vasten. Juuret.