Kun astuin kirjaan

by katja

WP_20140707_023

Kirjoilla on ihmeellinen voima.

Kun käyn Tallinnassa, huomaan etsiväni kaupungista Ilon Wiklandin Tallinnaa. Se Tallinna on hänen kirjoissaan, suloisena ja houkuttelevana. Tällä viikolla istuin tyttöjeni kanssa Cafe Matildassa (www.matilda.ee), joka on aivan kuin kirjasta ”Sammeli, Eeva ja minä”. Tässäkin kahvilassa oli herkullisia leivoksia, nojatuoleja, kristallikruunuja ja kauniit tapetit. Me emme tilanneet kaikkia herkkuja, kuten Sammeli, Eeva ja Ilon, mutta suussasulavaa valkosuklaakakkua kuitenkin.

Tytötkin muistivat kirjan! He muistivat myös sen, miten Ilon joutui hienosteluleikin päätteeksi nurkkaan häpeämään. Nurkassa hän ei ollut lainkaan surullinen, vain vihainen. Niin vihainen, että repi tapetista isoja suikaleita.

Tuohon kirjaan voisi jäädä asumaan.

WP_20140709_006

Kadriorgin puistossa on hyvä olla. Kaupungin häly ei kantaudu sinne. On hiljaista, iholla käy kevyt tuuli.

Istuimme auringossa Katharinenthalin kahvilassa (www.katharinenthal.ee). Juuri tämän kahvilan yläkerrassa oli monta vuotta näyttely, johon oli koottu Wiklandin Tallinna-aiheisia maalauksia. Kävin aina katsomassa niitä. Sieltäkö se alkoi, noiden kuvien ja tarinoiden etsiminen?

Kahvilan edestä alkaa suuri puisto, joka ulottuu merelle asti. Lammessa ui kaksi mustaa joutsenta. Kävimme kävelemässä Kadriorgin museon ja presidentinlinnan välissä, hoidetulla puistokaistaleella. Siellä tyttöni kastelivat varpaansa, suihkulähteessä.

WP_20140709_007

Viimeisenä matkapäivänä kävimme Adamson-Ericin museossa, joka oli aivan Cafe Matildan vieressä. Museo on valmistunut 1983 ja omistettu virolaisen taiteilijan Adamson-Ericin työlle (www.adamson-eric.ee). Nyt siellä oli Pohjolan lumoissa -näyttely, joka kertoi virolaisista taiteilijoista Pohjoismaissa. Siellä oli värikylläisiä ja väkeviä töitä. joista joitakin löytyy museon kotisivulta. Oli kiehtovaa katsoa kotimaata osana Pohjoismaita, Itämeren eteläpuolelta käsin.

WP_20140709_011

Sisäpihalla pysähdyin.

WP_20140709_012

Tallinnan matkalla oli paljon naurua, puhetta, väsymystä, hellettä, maukkaita lounaita, kahvia ja leivoksia. Öistä jalkapalloa.

Mutta myös niitä hiljaisia hetkiä, joita kaikkialta etsin. Joita tavoitan Ilonin Tallinnan kuvissa, mutta myös oikeassa Tallinnassa.

WP_20140709_016

Hetkiä, jolloin aika ei virtaa, vaan on. Ja minäkin olen.