Suljettu puutarha

by katja

WP_20140516_017

Tallinnan Piritassa, meren ja jokisuiston välissä, on suljettu puutarha. Olin käynyt siellä ennenkin, mutta vasta nyt havahduin sen merkilliseen kauneuteen. Tällä kertaa emme päässeet sisälle, mutta onneksi alueen saattoi kiertää – ja onneksi aitojen raosta näkyi aika hyvin.

Portin takana ovat Piritan luostarin rauniot. Luostari perustettiin 1400-luvulla ja siellä oli asukkaina sekä miehiä että naisia. Alussa opastajina oli Ruotsin Vadstenan luostarin asukkaita. Rauniot on kunnostettu Viron itsenäistymisen jälkeen, vuonna 2001 raunioiden viereen perustettiin uusi birgittalaisluostari. Siellä on myös vierasmaja.

WP_20140518_013

Kuvat on otettu aidan takaa. Olisin halunnut kierrellä hautausmaalla ja istua puiden katveessa. Tunnelmassa oli jotakin samaa kuin Keminmaan keskiaikaisen kivikirkon puutarhassa, toisen joen rannalla, kaukana pohjoisessa.

En pidä suurista hautausmaista kaupunkien reunoilla, kaukana ihmisistä ja elämästä. Nämä pienet hautausmaat ovat keskellä elämää. Ihmiset elivät näissä maisemissa ja edesmenneet olivat osa sitä elämää. Joskus elämä näyttää ”kuoleman varjon maalta”, mutta tällaisella hautausmaalla kuolema on osa elämää. Ihminen on elossa, kunnes on kuollut. Ja elossa on kokonaan elossa. Hengittää, tuntee tuulen iholla, auringon. Kuulee linnut, tuntee kukkien  tuoksun. Se kaikki kihelmöi iholla.

WP_20140518_004

Tällä keväisellä matkalla etsin ja löysin monta sellaista paikkaa, jossa olisi vain voinut viipyä. Löysimme sellaisia paikkoja, joissa oli hiljaista. Joiden kauneus pysähdytti. Ihmeellinen elämä, ja maailma.

Ihmisvirrat kulkivat toisaalla. Oli aurinkoista, kukat tuoksuivat. Ja kotiin palattua tuomi kukki. Kesä oli tullut.

WP_20140518_003

 

 

Advertisements