Maailma on avara

by katja

 

WP_20140407_038

Päivät ovat täyttyneet kirjoittamisesta niin, että iltaisin mieli on ollut väsynyt. Minun kirjoituspäiväni on neljän tunnin mittainen, enempään en pysty. Olen iloinen kirjoittamisen mahdollisuudesta. Se syntyi, kun sain opintoni valmiiksi suunniteltua aikaisemmin. Olen odottanut tätä mahdollisuutta kauan. Yritin monta kertaa aloittaa, myös työn lomassa, mutta se ei onnistunut. Se ei johtunut vain siitä, ettei ollut aikaa. Olin kadottanut sanat ja luottamuksen kieleen. Nyt etsin niitä takaisin.

Kirjoittamisen lomassa olen hoitanut sairasta koiraa. Se on enimmäkseen maannut jaloissani. Kun lähdemme ulos, se istuu arvokkaasti portailla ja kieltäytyy metsäsuunnasta silmiin katsoen: etkö ymmärrä, nyt en jaksa kiipeillä.

Tyttäreni ehdotti, että kertoisin koiralle, kuka on pomo. Mutta sairaana koira saa päättää. Lenkillä se heittäytyy ensimmäiselle nurmikolle makaamaan, kuuntelee, pysähtyy, lepää. Ja jatkamme taas, pysähdellen. Eilen, hyvän lääkityksen jälkeen, se jaksoi jo uimaan.

WP_20140407_030

Matkan jälkeen on mieli ollut kevyt. Maailma on niin avara. Ajatusten läpi on käynyt tuuli ja sitä tuulta vielä tunnustelen. Siinä tuulessa on vapautta, iloa, ihmettelyä. Mahdollisuutta nähdä toisin.

Nämä kuvat ovat Leuvenista, Groot ja Klein Begijnhofista. Ne ovat pieniä kaupunkeja kaupungin sisällä. Groot Begijnhof valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1998. Taloissa asui keskiajalta begiineitä, naisia, jotka olivat valinneet uskonnollisen elämäntavan, mutta halusivat kuitenkin elää maailmassa. He eivät halunneet sitoutua luostarisääntöön tai antaa nunnanvalaa, mutta he asuivat yhteisöissä, auttoivat köyhiä ja hankkivat elantonsa. Leuvenin begiiniyhteisö perustettiin 1230-luvulla.

Näyttää siltä, että begiinit olivat oman aikansa uudistajia. Yhteisöt olivat heille mahdollisuus elää omanlaista elämää. Paluu entiseen oli kuitenkin mahdollinen.

Klein begijnhof, pieni begiiniyhteisö, koostuu muutamista kujista, talot ovat valkoisiksi maalattuja. Molemmilla alueilla asuu nykyisin yliopisto-opettajia ja opiskelijoita. Kulkijalle ne tarjoavat aikamatkan, rauhaisan katveen kaupungin hälystä.

WP_20140409_032

Yöpöydälläni on jo monta viikkoa ollut Anne Friedin kirja Lisälehtiä (1992). Yllättäen huomasin, että Fried kirjoittaa begiineista. Fried kertoo, että lapsuuden kodissa hänellä oli Felix Timmermansin kirjaa begiinisisar Symforasta. ”Minä rakastin Timmermansin kirjaa. Olisin halunnut elää begiiniyhteisössä ja siksi loin elämääni samanlaisen sisäänpäin kääntyneen ilmapiirin kuin Timmermansilla oli”. Fried tiesi elämänsä perustaksi hiljaisuuden, hän halusi elää keskellä elämää, mutta hiljaisuudessa.

 

Advertisements