Valokuvia

by katja

WP_20140413_004

Kuvan nainen istuu Leuvenin kasvitieteellisessä puutarhassa, tuoksuvien puiden ja kukkien keskellä. Kruidtuin on Belgian vanhin kasvitieteellinen puutarha, perustettu jo 1738. Se on ihmeellisen kaunis keidas kaupungin keskellä.

Olin eilen Myyrmäen taidemuseossa kuuntelemassa Miina Savolaisen luentoa perhevalokuvien merkityksistä. Siellä on edelleen esillä Maailman ihanin tyttö -näyttely. Jäin miettimään monia asioita. Sitä, mitä kuvataan ja mitä ei kuvata. Kenen tarinaa kuvat kertovat? Minkälaisista kuvista tulee tärkeitä kuvia?

WP_20140413_011

Opin, että perheillä ja suvuilla on usein omat tapansa valita kuvauksen kohteet. Monet kuvaamisen tavat läpäisevät koko kulttuurin. Ennen kuvattiin perheitä arkun äärellä, kuolema oli osa arkea. Arkkukuva saattoi myös olla ainoa vainajasta otettu kuva. Enää surua tai sairautta ei kuvata.

Huomasin, ettei meilläkään ole yhtään kuvaa lasten sairaalareissuista. Tai minun. Muistot ovat kuitenkin talteen laitetuissa papereissa ja esineissä. Silti toivon, että niitäkin kuvia olisi. Haurasta ja haavoittuvaa ei voi kuvata, silti nekin muistot ovat osa elämää.

WP_20140407_020

Kun olin pieni, sain isältä Yashica-laatikkokameran. Taisin olla vasta kymmenen, eikä kameralla kuvaaminen ollut helppoa. Mutta tunnistan kuvista oman maailmani ja oman näkökulmani. Myöhemmin sain pienen yksinkertaisen kameran, jolla jatkoin kuvaamista.

Tällä viikolla löysin myös omia lapsuuden kuviani uudestaan. Ne ovat dioja, jotka aion skannata ja tutkia niitä tarkemmin. Jo lyhyellä katsomisella huomasin, että olen tainnut unohtaa paljon tärkeää.

Erityisen iloinen olin kuvasta, jossa minulla oli Lumikki-nukkeni, sillä se on kadonnut. Nyt minulla on siitä kuva!

Advertisements